Suomen Kuvalehden artikkeli 24.06.2004
Jumala vaaliveturina
Kristillisdemokraateissa kuohuu. Kahta paikkaa tavoitellut puolue jäi eurovaaleissa ilman ainuttakaan. Runsas viikko sitten puheenjohtaja Bjarne Kallis kertoi, että hän lähtee kesken kauden ja haluaa seuraajan remmiin jo ennen syksyn kunnallisvaaleja.
Samoihin aikoihin tuli ilmi, että kristillisdemokraattien vaalityötä sotki vaalien alla massiivinen kirjekampanja, jonka tarkoituksena oli viedä ääniä Kallikselta ja keskittää niitä toiselle ehdokkaalle, lääkäri Pekka Reinikaiselle. Kallis hyytyikin pahasti ja hävisi ulkopuolisille täysin yllättäen Reinikaiselle yli tuhannella äänellä.
Noin 15 000 kappaleena levitetyn kirjeen oli allekirjoittanut saarnaaja Leo Meller, joka ei itse kuulu puolueeseen. Jakelukin oli tapahtunut Mellerin johtaman Patmos-lähetyssäätiön postituslistan eikä kristillisdemokraattien oman rekisterin kautta. Reinikaisen kirjoja julkaiseva Kuva ja sana -kustantamo on Patmos-säätiön sisaryhtiö.
Vaalityö naamioitiin ”pelastustyöksi”
Kirjeessä Meller kertoo Pyhän Hengen asettaneen hänet vaaleissa ”yhden ainoan suomalaisen luottomieheksi”. Mellerin mukaan hänen äänensä ansaitsee vain ehdokas, joka on ”peräänantamattoman raamatullinen, aikain merkkejä tutkiva ja Jeesuksen todellista pikaista paluuta odottava” ja jossa ”samanaikaisesti ilmenevät Israelin vapauttajaksi kelvanneen Mooseksen yhteiskunnallista asiantuntevuutta muistuttavat piirteet”.
”Lähes parinkymmenen vuoden tuntemus on valanut vankkumattoman luottamukseni Pekka Reinikaiseen – uskallan äänelläni valtuuttaa hänet suuriin tehtäviin lopun ajan Euroopan johtoelimissä”, Meller suitsuttaa.
Omien sanojensa mukaan hän ei ole vaali- vaan pelastustyössä. ”Vartijan ominaisuudessa” hän sanoo jo useita vuosia murehtineensa kristillisten puolueiden linjojen murentumista. Ruotsissa kristillisdemokraattien nuorisotyötä johtaa ”avoimesti homoseksuaali mies”, ja myös Suomessa on ajauduttu kauas Raino Westerholmin ja kumppanien ajoista, jolloin ”rukoiltiin häpeämättä Pyhän Hengen ja armolahjojenkin valkeutta kirkastamaan syntyvän puolueen linjoja”.
Suurimmaksi syypääksi Suomen kristillisdemokraattien alennustilaan leimataan Kallis, jonka ”taktikointeja” Meller sanoo ajattelevansa murheella. Esimerkkeinä hän tuo esiin Eija-Riitta Korholan ja Lyly Rajalan ehdokkuudet. Korhola valittiin 1999 EU-parlamenttiin ja Rajala vuosi sitten eduskuntaan. Molemmat siirtyivät myöhemmin kokoomukseen.
Rajala on Melleristä erityisen varoittava ennakkotapaus. ”Mies mainostaa käyntiä bordellissa ja avaa Oulun suurimmat kotoiset viinapullokokoelmat kameroille ja julkistaa kaiken aikaa pitäneensä kristillistä puoluetta vain laskelmoituna ponnahduslautana muuhun.”
Kirjeessä annetaan ymmärtää, että Reinikaisen kaltaisen linjakkaan kristityn johtamassa puolueessa Rajala ei olisi ikinä päässyt ehdokkaaksi. ”Eikö Bjarne Kallis ollut koskaan vieraillut Rajalan kodissa Oulussa tai tutkinut Hengessä ja totuudessa valintojansa”, Meller kyselee.
Korholaa lyötiin vuosi sitten
Kallis on koko jupakasta äärimmäisen vaivautunut. Kaikilta kristillisdemokraattien listoille otetuilta oli ennen vaaleja vaadittu sitoumus, jonka mukaan he eivät saaneet mustamaalata muita ehdokkaita. Puolueessa selvitetäänkin nyt, onko sääntöjä rikottu ja mikä on ollut Reinikaisen rooli kirjekampanjassa.
Kallis on ollut myös yhteydessä Melleriin, jolla ei kuitenkaan ollut aikaa tavata puheenjohtajaa. ”Hän ilmoitti, että mahdollisesti elokuussa, mutta ehkä se menee aina lokakuuhun saakka.”
Miehet eivät entuudestaan tunne toisiaan. ”En ole koskaan nähnyt häntä, en ole koskaan tavannut häntä, en ole koskaan tätä ennen puhunut hänen kanssaan puhelimessa. Sen takia ihmettelen, miten hänellä on niin paljon tietoa minusta”, Kallis päivittelee.
Kirjeessä Meller sanoi ottavansa kantaa Reinikaisen puolesta ”nyt hyvinkin yhden ainoan kerran”. Todellisuudessa hän teki kuitenkin Reinikaisen hyväksi työtä jo vuosi sitten eduskuntavaaleissa. Silloin maalitauluna oli Korhola.
”Tuolloinkin ilmestyi kirje, jonka viesti oli, että Reinikainen on Jumalan valitsema mies. Minua Meller taas moitti julkisesti muun muassa alkoholinkäytöstä ja epäkristillisyydestä”, Korhola kertoo.
Kallis ei vielä silloin ottanut asiaa vakavasti. Kun Korhola pyysi puheenjohtajaa puuttumaan siihen, että yhden ehdokkaan taustavoimat vetosivat hänen mielestään ”aika rankasti” Jumalan ehdokasmakuun, Kallis levitteli käsiään. Viime kesänä Korhola ilmoitti, ettei hän lähde EU-vaaleihin, ellei Reinikaista saada kuriin, jolloin Kallis lupaili, että kaikki järjestyy.
”Hän neuvoi, että minun pitäisi odottaa vaaliliittoja, koska silloin Reinikainen ei olisi ehdokkaana. Myöhemmin hän käytti tätä omaa neuvoaan minua vastaan ja sanoi, että minä pelkäsin kilpailua ja halusin vain vaaliliittoa”, Korhola muistelee.
Kallis sanoo nyt, että hänellä ei vielä silloin ollut riittävästi todisteita. ”Minulle ei toimitettu mitään kirjettä, jota siihen aikaan olisi levitetty. Jos olisin sellaisen kirjeen nähnyt, tietenkin olisin siihen puuttunut.”
Räjähdysarka yhdistelmä
Eija-Riitta Korholan mielestä kristillisdemokraatit ovat Suomessa kompastuneet vaalijärjestelmään.
”Protestanttisuus ja henkilövaali on räjähdysarka yhdistelmä. Kristillisdemokratia toimii Ruotsissa ja Norjassa, koska niissä on listavaalit. Vahva johtaja kykenee silloin huolehtimaan, että listoille ei pääse sellaisia ehdokkaita, jotka käyttäisivät ihmisten uskonnollisia tunteita hyväkseen.”
Henkilövaalissa pätevät eri lait. ”Siinä jollekin tulee aina kiusaus ottaa kampanjaansa voimakkaan uskonnollisia elementtejä, jotka imuroivat kyllä aktiiviuskovaisen väestön äänet, mutta muodostavat samaan aikaan tulpan laajemmalle kasvulle.”
Tämä oli suurin syy siihen, miksi Korhola jätti vuosi sitten kristillisdemokraatit.
”Minusta uskonnollista vallankäyttöä ei pidä sotkea politiikkaan, enkä halunnut joutua fasadiksi sellaiselle toiminnalle, jota olin alun perin tullut vastustamaan.”
Lisätty: 24.06.2004
