EU:n ympäristöpolitiikan suurin kompastuskivi on se, että yhteisten tavoitteiden lisäksi myös keinoista on pyritty tekemään yhteisiä. Euroopassa, joka ulottuu Suomesta Portugaliin ja Balkanilta Irlantiin tämä ei voi toimia, vaan kääntyy ympäristöä vastaan, muistutti eurokansanedustaja Eija-Riitta Korhola (kok) puheessaan Kurikassa keskiviikkona.
Tavoitteista ja hyvästä ympäristönsuojelun tasosta on edelleen päätettävä yhteisesti, mutta joissain asioissa keinot olisi jätettävä jäsenvaltioiden harkittavaksi.
Kuluneella viisivuotiskaudella Euroopan parlamentissa suurimmat taistelut olen käynyt siitä, että Suomessa jo käytössä ollutta ekologisesti parempaa menettelyä on saatu lupa jatkaa, eikä ole tarvinnut palata askeleita taaksepäin, mitä komission usein yhdenmukaisuuteen pakottavat esitykset olisivat merkinneet, Eija-Riitta Korhola toteaa.
Työstäni on hyötynyt sekä ympäristö että suomalainen yhteiskunta, sillä läpi saamieni lainsäädäntömuutosten johdosta ympäristön kannalta parempaa menettelyä on useimmiten voitu jatkaa ja suomalaiset yritykset ja yhteisöt ovat välttyneet investoimasta omasta tilanteestamme katsottuna eilispäivän teknologiaan. Näin on säästynyt miljoonia euroja yksin Suomessa.
Jatkossa tilanne tulee olemaan vielä kriittisempi, kun Unioni laajenee. Siksi Unionin haasteena on kyetä kaksijakoiseen ympäristöpolitiikkaan, jossa tavoitteet ovat sitovia, mutta keinot vain suuntaa antavia ja jäsenvaltioiden valittavissa, Korhola arvioi. Hän toivoo, että myös ympäristöjärjestöt ymmärtäisivät tilanteen, ja tukisivat niitä edustajia, jotka vilpittömästi hakevat ympäristön kannalta parasta ratkaisua.
Vasta julkaistujen tilastojen mukaan Korhola on ahkeruudessa suomalaista kärkeä. Ryhmän koon ja poliittisen painon huomioon ottaen se merkitsee, että Korhola on saanut aikaan eniten suomalaista euroedustajista.
