Lauantaipäivä suuntautui Jyväskylään. Matkalle lähtö oli oma hässäkkänsä. Aamuviiden jälkeen olin päättänyt perua koko keikan päänsäryn takia, enkä siis lähtenyt aamuseitsemän junalle. Nukkuessa näin kuitenkin unta, että joku oli nähnyt lehdessä ilmoituksen mukanaolostani, tuli minua tapaamaan kadulle ja pettyi. Unessa aloin miettiä lähtöä uudelleen ja etsin lentoreittejä Jyväskylään. Herätessä kova päänsärky oli poissa ja päätin soittaa lentäjäystävälleni, voisiko hän tehdä äkkikeikan pienkoneella Jyväskylään. Ei onnistunut näin nopeasti mutta päätin vielä tarkistaa, onko Finnairilla mitään. Bingo, ja vielä halpa! Myöhästyisin vajaan tunnin mutta ehtisin kuitenkin.
Lentokentältä riensin kävelykadulle ihmisiä tapaamaan, ja piirin puheenjohtaja sanoi minun tullessani, että joku on minua jo kysellytkin ja jäänyt odottamaan paikalle tuloani.
Kadulla tapasin Falun Gongin edustajan, joka kertoi viimeaikaisista ongelmista Kiinan ihmisoikeuspolitiikan saralla. Yhdyn täysin hänen huoleensa: maailma ihannoi Kiinan huikeita kasvulukuja, ja hallitus on tyytyväinen kun huomio suuntautuu talouteen, pois ihmisoikeusrikoksista. Kiinan hallituksen linja sillä saralla on härski.
Eräs paikallinen innokas kepulainen tuli taas tapaamaan ja muisteli, kuinka olimme viisi vuotta aiemmin väitelleet politiikasta. Silloin olin tietysti vailla parlamenttikokemusta, mutta ymmärsin jo ihmetellä Kepun omituista europuoluevalintaa. Ihmetykseni on vain kasvanut. Kovin hyvin ainakaan Kepun nykyiset neljä miestä eivät istu parlamenttiryhmään, joka ajaa maataloustuen lakkauttamista, on arvoliberaali, kovimman linjan federalistinen ja markkinaliberalistinen ryhmä. Lisäksi ryhmä on kovin pieni, alle 50 jäsentä 626 joukosta. Rehellisesti sanoen, ei se anna erityisen hyvää vipuvartta ajaa Suomen etuja.
Minähän olen perin ujo lähestymään tuntemattomia kadulla, mutta yhden hyvän niksin testasin taas varsin tehokkaaksi. Olin etukäteen ajatellut, voisiko lämmin väritys auttaa, ja luulen että juuri niin kävi. Minulla oli keltainen takki, keltaiset tennarit ja laukku. Se ei ole tyypillistä väritystäni mutta vaikuttaa olevan ehdottoman tehokas katutilanteissa. Liian cool tyyli vierastuttaa suomalaisia.
Katutapahtuman jälkeen piirin kevätkokous pidettiin Jyväskylän kirjaston tiloissa Piirin kokouksessa paikalle ennättäneet muutamat euroehdokkaat esittäytyivät. Meille suotiin Tuusulan kaksiminuuttista pitempi aika, joten osuuteni ei mennyt pelkäksi kakisteluksi. Nyt suorasukainen viestini oli se, että sisään äänestettäisiin kokemusta: unionin laajentuessa olisi Suomen edun kannalta erittäin tärkeää, että ahkeriksi osoittautuneet kokeneet mepit voisivat jatkaa siitä mihin jäivät.
Toinen viestini liittyi ympäristöasioihin ja ilmastomuutoksen torjuntaan. Vaikka Kioton tulevaisuus on epäselvä, se ei saa merkitä työn hidastumista ilmastomuutoksen vastustamisessa. Luonteva jatke Suomen Pohjoisen ulottuvuuden politiikalle olisi ajaa Eurooppalaisen ilmastonmuutoskeskuksen perustamista.
Päivän suloisin kohtaaminen tapahtui minuutissa, kesken toisen keskustelun. Olikohan se enkeli vai ihminen? Kävelykadulla luokseni tuli mies, joka esittäytyi entiseksi alkoholistiksi. Hän tyrkkäsi käteni cd-levyn, jossa entisten alkoholistien lauluryhmä Kööri esitti hengellisiä lauluja. Nyt olen uhrannut elämäni tähän, autan alkoholin vankeja vapauteen, hän sanoi ja toivotti työlleni siunausta. Mitenkö sen sanoisi? Välillä tällaiseen lähestymisen liittyy sellaista rehvakkuutta ja päällekäyntiä, että ymmärrän hyvin miksi monet vierastavat katuevankelistoja. Hänestä paistoi läpi nöyrtyminen elämän edessä ja kiitollisuus. Ei mitään pelottavaa, hän jätti jälkeensä vain lämmön.
