Bryssel on jo aivan eri maata kuin kylmä Strasbourg. Heti lentokentällä tuntui kevättuuli, säyseämmäksi muuttunut, ja hiirenkorvia oli ilmaantunut olennaisesti lisää. Omenapuut, kirsikat ja magnoliat kukkivat, ja kotini luona oleva puisto on ottanut kirkkaanvihreän yleisilmeen.
Madridin viimeviikkoinen pommi-isku tiesi taas kiristyviä turvatoimia taloon sisääntultaessa ja liikuttaessa. Sen huomasi siitä, että maanantaina parlamentin sisäänkäynnin valkoinen lappu oli muuttunut keltaiseksi. Keltainen väri on merkki kohonneesta valmiusasteesta. Systeemiin siirryttiin syyskuun yhdennentoista jälkeen, silloinhan myös europarlamentti evakuoitiin, kun iskua pelättiin Euroopankin puolella. Valmiusasteita ilmaisevia värejä on neljä: valkoinen, keltainen, oranssi ja punainen. Tarkastuksia kiristetään eikä ilman selvästi näkyvää kulkulupaa saa liikkua. Oranssin ja punaisen valmiustilan aikana liikkumista parlamentissa rajoitetaan voimakkaasti, punaisen aikana, jota vielä koskaan ei ole tarvittu noudattaa, taloon eivät pääse edes avustajat.
Kiire ympäristövaliokunnassa on mieletön, sillä yritämme saada mietinnöt nuijittua täysistuntokuntoon ennen kauden loppumista. Maanantaina hierottiin kahden mietintöni äänestyslistoja. Kun ne on äänestetty, saan kauden saldoksi kahdeksan raporttia. Jäin valiokunnan jälkeen työhuoneelle yli kymmeneksi ja missasin jälleen kerran viimeisen kuljettajan. Hameväen ei kannata missään nimessä kuljeskella EU-kortteleiden suunnalla yksin; otan siis taksin vaikka matka ei kestä kolmeakaan minuuttia. Ja taas sama juttu: jääkaapissa ei mitään ruokaa, enkä tiedä milloin ehtisin kauppoihin. Juon siis vettä ja yritän löytää vanhoja pähkinöitä. Eräässä vaiheessa autokuskit säälivät minua kiireistä ja tekivät välillä ruokaostoksia puolestani. On kai pakko elvyttää tuo käytäntö uudelleen.
