Moni ei usko että on olemassa pyhiä ihmisiä, mutta minun on ollut pakko uskoa sellaiseen. Olen tavannut heitä muutamia, viimeksi tänään.
Pyhien joukkoon lasken sellaiset ihmiset, jotka aiheuttavat sydämen pakahtumista. Tunne on aivan erityinen, tihentymä läsnäolosta ja selittämättömästä. Näihin ihmisiin liittyy voimakkaasti kokemus siitä, että he viittaavat johonkin itsensä ulkopuolelle. Vaikkapa vain ovat niin ikävissään, Jumalasta suunniltaan, että se aiheuttaa myllerrystä ympärillä. Tai tietävät niin tarkkaan, miksi ovat olemassa.
Fida Internationalin, entisen Lähetyksen kehitysavun lääkäriaktivisti Vilho Kivikangas kävi Brysselissä kahden työtoverinsa kanssa. Maineikas suomalainen kehitysapujärjestö Fida on käynnistänyt virusvapaan siemenperunahankkeen Pohjois-Koreassa ja tuli kartoittamaan EU-avun mahdollisuuksia. Ohjasin heidät erään ystäväni, komission humanitaarisen avun osastossa ECHO:ssa työskentelevän johtajan luo. Tapaamisen jälkeen lounastimme yhdessä parlamentissa.
Vilho on muuten suurin alihankkijani, mitä oksennuspusseihin tulee, kokoelmani varsinainen kummisetä. Nytkin hän toi varsinaisen helmen Intiasta, Buddha Airin pussin. Kun järjestän yrjöpussinäyttelyn huhtikuussa Yrjönpäivänä, Buddha Air tulee olemaan kunniapaikalla. Vilho kertoi myös viimeaikaisista seikkailuistaan, kuinka hän oli jäljittänyt Matti Nykäspostimerkkiä Mongoliasta ja saanut hyvän satsin, jonka myymällä avustustyön kassaa kartutettiin.
Vuosi sitten Helsingin Sanomat nimesi Vilho Kivikankaan yhdeksi aikamme suomalaisista sankareista. Hän on vienyt vuosikausia humanitaarista apua maailmalle, milloin Venäjälle, Mongoliaan tai Pohjois-Koreaan. Auttamisen intohimo paistaa tästä miehestä ja piiskaa yhä uusiin seikkailuihin.
Kymmenisen vuotta sitten hän oli julkkis vasten tahtoaan saadessaan 37 rikossyytettä siksi, että oli saanut YTV:n jätehuoltolaitokselta käyttökelpoisia poistolääkkeitä humanitaarisiin hankkeisiinsa. Rankka prosessi kääntyi lopulta voitoksi hovioikeudessa. Nyt sairaalat ja lääketehtaat tuntevat Kivikankaan, ja lahjoituksia tulee pyytämättä.
Pyhiä on muitakin. Äiti Teresa oli sellainen; hän sai sydämen järisemään kun tapasin hänet Kalkutassa yhdeksän vuotta sitten. Ja jonakin päivänä, jos ehdin, kerron miksi Mikko Kuustonenkin kuuluu tähän pyhieni yhteyteen.
