Arvoisa puhemies,
ilmaisen iloni siitä, että keskustelu LFAS-tutkajärjestelmästä jatkuu Euroopan parlamentissa, vaikkakin hitaasti. Viime vuoden tammikuussa käsiteltiin suullista kysymystäni komissiolle LFAS-tutkajärjestelmän ympäristövaikutuksista. Kysymyksen allekirjoitti tuolloin yli 60 parlamentaarikkoa yli puolue- ja maarajojen. Komissaari Pedro Solbes Mira lupasi tuolloin komission lähettävän asiasta kirjelmän kaikille jäsenvaltioille ja totesi tutkalaitteen mahdollisten haitallisten ympäristövaikutusten rikkovan Habitat-luonnonsuojeludirektiiviä. Komission mukaan on ryhdyttävä toimiin LFAS-laitteen vaikutusten selvittämiseksi. Toivon että näin on myös menetelty.
Viime lokakuussa puolestaan olimme parlamentin delegaation kanssa Naton päämajassa Brysselissä luovuttamassa yli 85 000 ihmisen ja 68 ympäristöalan järjestön allekirjoittaman vetoomuksen asiasta.
Asiasta on saatu aloitteenteon jälkeen myös lisää tieteellistä näyttöä. Hiljattain Nature-lehti julkaisi asiaa koskevan artikkelin (vol.425/9.10.03), jossa viitattiin mm. vuosi sitten syyskuussa Kanarian saarilla tapahtuneeseen neljäntoista valaan rantautumiseen ja joukkokuolemaan. Samaan aikaan alueella pidettiin merisotaharjoituksia, ja neljä tuntia harjoitusten alkamisesta valaat alkoivat rantautua. Näillä havaittiin vakavia verenpurkaumia, vaurioita maksassa ja sisäelimissä sekä merkkejä ns. sukeltajantaudista.
Arvoisa puhemies,
vetoan siksi edelleen NATO:n jäsenmaita rajoittamaan ns. LFAS-tutkajärjestelmän (Low Frequency Active Sonar System, LFAS) käyttöä, kunnes sen ympäristövaikutukset ja yhteys viimeaikaisiin valaskuolemiin on täysin selvitetty. Yhdysvaltain ja NATO-maiden kehittelemä matalilla taajuuksilla toimiva tutkajärjestelmä saattaa aiheuttaa valaiden harhautumisia rannoille sekä kuolemaan johtavia sisäisiä vaurioita niiden sisäelimissä. Tutkan tuottama korkeadesibelinen ja matalataajuuksinen ääni voi kulkea meressä tuhansia kilometrejä.
Yhdysvallat on kehittänyt 1980-luvulta lähtien LFAS-tutkajärjestelmää valvomaan uuden teknologian sukellusveneitä, joita on vaikea havaita entisillä "passiivisilla" tutkilla. Tavoite aluevesien valvomiseen on legitiimi, mutta LFAS-järjestelmän haittavaikutukset eivät näytä oikeutetuilta. Olisi siis kehitettävä vaihtoehtoisia teknologioita.
Valaskuolemia on sattunut alueilla, joilla Yhdysvallat on testannut LFAS-järjestelmää. Maaliskuussa 2000 Bahamasaarilla 17 valasta ajautui rantaan ja kahdeksan niistä kuoli samaan aikaan kun merellä testattiin laivaston tutkajärjestelmää. Kuolleille valaille tehdyissä ruumiinavauksissa todettiin äärimmäisen kovan äänen tuottamia verenpurkaumia aivoissa ja sisäkorvissa. Yhdysvaltain laivasto totesi raportissaan Bahamasaarten tapauksesta LFAS:n olleen todennäköisin syy valaskuolemiin. Kova ääni ajoi valaat rannalle, jossa ne kuolivat lämpohalvaukseen ja lopulta myös sisäisiin verenpurkauksiin.
