Täysistuntoviikko repsautti päiväkirjamoraalini heti alkuunsa. Strasbourgin viikko on aina erityisen kiireinen, ja etenkin nyt se oli sitä, kun parikymmentä suomalaistoimittajaa seurasi työtämme. Esittelimme parlamenttia ja sen työtä, Strasbourgin kaupunkia ja ympäröivää Elsassia sunnuntaista tiistaihin. Kiire oli mieletön mutta hyvin hauskaa oli.
Olin etukäteen hehkuttanut, että maaliskuu on joulukuun lisäksi paras aika tulla Strasbourgiin. Jouluna missään maailmassa ei liene yhtä paljon jouluvaloja, vieläpä hyvällä maulla laitettuna. Mutta suomalaiselle maaliskuu on toinen hedonian aika: Suomesta lähtiessä on hanget korkeat nietokset tai sitten paiskaa ainakin räntää, Strasbourgissa 18 asteen lämpö, linnut laulavat, omenapuut ja magnoliat kukkivat, lenkin voi juosta hihattomissa ja shortseissa.
Paitsi nyt. Oli kylmempää kuin Suomessa. Satoi lunta enemmän kuin joulukuussa yhteensä. Kevään kehitys oli pysähtynyt kuin seinään, ja helmikuussa raottuneet aikaisimmat hiirenkorvat olivat vetäytyneet pikemminkin takaisin.
Pyytelin toimittajilta anteeksi surkeaa säätä. Eivät panneet liiemmin pahakseen, ja olihan se kiva palata aurinkoiseen Suomeen.
Kotiin tultua torstaina iltamyöhään näin viimein myös Nykypostin. Turhaan panikoin, sillä juttu oli juuri niin asiallinen kuin hömppäjuttu voi parhaimmillaan olla.
