Arvoisa puhemies,
Nyt käsittelyssä oleva kolmen säädöksen paketti on osa toimenpiteistä, joilla Yhdistyneiden kansakuntien Riossa -92 sopimista periaatteista saadaan käytännön sääntöjä. Itse olin parlamentin esittelijä Århusin sopimuksen kahden ensimmäisen pilarin osalta, nyt esittelijä asetuksessa, jolla kaikki kolme pilaria sovelletaan Yhteisön instituutioihin ja elimiin. Lisäksi toimin esittelijänä neuvoston päätökselle Århusin sopimuksen ratifioinnista.
ASETUS
Kahdessa ensimmäisessä Århusin yleissopimusta koskevassa täytäntöönpanodirektiivissä Euroopan parlamentti oli hyvin aktiivinen. Sovittelun tuloksena saadut lopputulokset edustavat kummassakin tapauksessa hyvin selkeästi parlamentin kantaa ja vastaavat täysin Århusin yleissopimuksen vähimmäisvaatimuksia, jopa ylittävät ne. Tämä näkyy nyt tyydyttävästi komission asetusehdotuksessa.
Valiokunta teki asetukseen esityksestäni tarkistuksia erityisesti tiedonsaantia koskevien poikkeusten ja kansalaisten osallistumisoikeutta koskevien sitovien sääntöjen osalta. Lisäksi, jotta asetus olisi yhdenmukainen yleissopimuksen ja vireillepano-oikeutta koskevan direktiiviehdotuksen kanssa, yleisöön kuuluville annetaan asiavaltuus silloin, kun asia suoraan koskee heidän etuaan tai oikeuksiaan.
Annetuista tiedoista perittyjä maksuja koskevaan tekstiin esitän myös tarkennusta. Siinä kysymyksessä olisi tehtävä ero toisaalta Yhteisön kolmen päätoimielimen eli Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission, ja toisaalta Yhteisön kaikkien muiden elinten välillä. Ensin mainitut kolme toimielintä ovat jo tehneet yleisen päätöksen maksujen perimättä jättämisestä, eikä sitä ympäristötiedon osalta tule tietenkään muuttaa. Muut elimet voivat periä kohtuullisen maksun, milloin se on tarkoituksenmukaista.
Lisäksi pyritään nyt jätetyillä muutosesityksillä varmistamaan riittävä yhdenmukaisuus asetuksen ja muutoksenhakua koskevan direktiiviehdotuksen välillä.
DIREKTIIVI
Arvoisa puhemies,
Muutoksenhakua koskeva direktiivi on ongelmallinen monella tapaa: ensiksikin siihen liittyvät erilaiset pelot jäsenvaltioissa synnyttävät tarpeettomasti vastustusta koko Århusin sopimusta ja siihen liittyvää Yhteisön lainsäädäntöä kohtaan. Uskoisin, että tämä on nimenomaan syynä myös siihen, että Irlanti ei puheenjohtajavaltiona ole halukas ottamaan nyt käsittelyssä olevaa pakettia puheenjohtajakautensa asialistoille.
Toiseksi ongelmallista on se, että nimenomaan muutoksenhakua ja oikeusjärjestelmää koskevassa direktiivissä Unionin toimivaltuudet ovat rajallisempia kuin kahden aiemman Århusia koskevan direktiivin osalta. Tämä kaikki on parlamentin otettava huomioon päättäessään direktiivistä.
Valiokunnan saavuttama tulos olikin kohtuullisen hyvä, ja EPP-ED:n täysistuntoon jättämät muutosesitykset pyrkivät varmistamaan sen, että direktiivi todellakin noudattaa tarkasti Århusin sopimusta -– ei enempää, mutta ei vähempääkään. Sikäli kun Århusin sopimus ei anna selkeää lähtökohtaa tekstille, on ollut käytettävä maltillista harkintaa.
Nostaisin esiin”Oikeutetun yksikön” määritelmän. Ympäristöjärjestöjen oman näkemyksen mukaan valiokunnassa hyväksytyt yleiset kriteerit ovat liian tiukkoja monelle ympäristöjärjestölle. En ole samaa mieltä. Kaiken kaikkiaan edellytetään vain normaaleja hyvän järjestökäytännön mukaisia menettelyjä sekä laillisten ja hyvien tapojen mukaisten menettelyjen suosittamista, mikä lienee kohtuullista ottaen huomioon näille järjestöille nyt annettava erityisrooli yhteiskunnan lainmukaisuuden valvojana.
Lisäksi on otettava huomioon, että kansalaisjärjestöjä on hyvin monenlaisia, kaikkien tarkoitusperistä emme voi olla varma. Siksi yksinkertaiset kriteerit oikeutetun yksikön määrittämiseen suojaavat sitä erityistä oikeutta, joka vakavasti toimiville ympäristöjärjestöille nyt ollaan antamassa. Toivoisin, että ympäristöjärjestöt jaksavat nähdä sen juuri tältä kannalta. Jos taas jotkin järjestöt ovat yksinään liian pieniä täyttääkseen edes nämä yksinkertaiset kriteerit, voi itse tavoitteen, ympäristönsuojelun, kannalta olla jopa edullista, että osaamista ja resursseja saatetaan yhteen eikä toimita tarpeettoman hajanaisesti ainakaan muutoksenhakumahdollisuutta käytettäessä.
On myös pidettävä mielessä vähimmäisdirektiivin luonne: jäsenvaltiot voivat halutessaan jättää joitakin esitetyistä kriteereistä pois, mutta eivät lisätä uusia. Tältä osin voidaan uskoa, että direktiivi toimii kovinkin erilaisissa oikeusjärjestelmissä.
Olen lisäksi selkiyttänyt säännöksiä niin, että ulkomaisilla yhdistyksillä on syrjimätön oikeus muutoksenhakuun silloin, kun kyseessä todella on rajat ylittävä ympäristövaikutus. Komission esitys ei tältä osin ollut täysin selkeä.
RATIFIOINTI
Arvoisa puhemies,
Jo hyväksytyt kaksi Århus-direktiiviä edustavat parlamentin kantaa hyvin selkeästi. Parlamentti onnistui tiukentamaan niiden säännöksiä itse Århusin yleissopimukseen nähden. Tämä johtuu osittain yleissopimuksen toisinaan tarkoituksellisesti epämääräisistä ja epäselvistä sanamuodoista, joilla haluttiin yksinkertaisesti varmistaa sopimuksen syntyminen 1998. Tällaista kansainvälisen diplomatian perinnettä ei voida kuitenkaan suvaita Yhteisön täsmällisessä lainsäädäntötyössä.
Esittelijänä toivon parlamentilta kunnianhimoisempaa asennetta siellä, missä Yhteisöllä on toimivaltuuksia, koska ympäristöalan yleissopimuksen sisällyttäminen yhteisön lainsäädäntöön poikkeaa muita aloja – vaikkapa maamiinakieltoa – koskeviin yleissopimuksiin perustuvien direktiivien laatimisesta. Jälkimmäisessä tapauksessa päätös on staattinen, kun taas ympäristöalan lainsäädäntö olisi miellettävä dynaamiseksi prosessiksi. Ympäristöpolitiikassa pyritään kääntämään haitallinen maailmanlaajuinen kehitys vaiheittain myönteiseksi, saatuja kokemuksia hyödyntäen.
Tämän vuoksi ympäristöalan yleissopimus olisi pantava täytäntöön siten, että se voi johtaa parannuksiin yleissopimusta myöhemmin tarkistettaessa. EU ei voi tyytyä kansainvälisesti sovittujen vähimmäisstandardien uskolliseen jäljentämiseen, vaan sen olisi hyödynnettävä realistisesti kaikkea liikkumavaraansa ja pyrittävä tiennäyttäjäksi. Tämä onnistui hyvin yleissopimuksen kahden ensimmäisen pilarin yhteydessä.
Nyt käsittelyssä olevat Århus-paketin loppuosat näyttävät olevan menossa tasapainoiseen ja hyvään suuntaan. Tämän vuoksi koko Århusin yleissopimuksen ratifiointi voi lopultakin käynnistyä yhteisössä ilman tarpeettomia viivytyksiä, kunhan tarvittava yhteisön lainsäädäntö on otettu käyttöön.
