Europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola (kok.) hämmästelee vihreiden kansanedustaja Satu Hassille päästökauppakeskustelussa annettua ja Hassin itsensä ottamaa roolia. Hassin taktiikka päästökauppakeskustelussa on ollut suunnata huomio pois ympäristöministerinä itse tekemistään virheistä. Se on erittäin valitettavaa, koska juuri nyt ennen päästökaupan alkamista olisi syytä pyrkiä korjaamaan se, mitä vielä voidaan, Korhola arvioi.
– Suomi hävinnee työpaikkoja päästökaupan vuoksi, samoin tekee Eurooppa. Ja jos parhaat ottavat tappion ja saastuttajat pärjäävät, tappion kärsii ennen muuta ympäristö. Poliitikkojen kovin haaste olisi saada suuret osapuolet uhrauksiin yhtä aikaa, Korhola muistutti tiistainaa Kuopion kaupungin järjestämässä päästökauppa- ja energiaseminaarissa tänään.
Korholan mukaan kasvihuoneilmiön hidastamiseksi on tehtävä suuria uhrauksia kaikkialla.
– On kuitenkin pidettävä huoli siitä, että reilut kilpailuolosuhteet säilyvät eikä huonosti ajoitetulla idealismilla pelata parhaita markkinoilta ulos, niin kuin nyt uhkaa käydä.
– Suomi neuvotteli aikoinaan paitsi itselleen epäedullisen ja myös ympäristön kannalta huonon Kioto-tavoitteen, totesi Korhola ja viittasi riippumattomiin kansainvälisiin tutkimuksiin.
– Nykyinen tavoite palata vuoden 1990 päästöihin, nolla prosenttia sopimuksessa, ei ole EU:n tasolla tarkasteltuna mielekäs, vaan puhtaalla tekniikalla toimivan Suomen päästöjen sopisi olla jopa 14,3 prosenttia vuoden 1990 päästöjä suuremmat. Vastaavasti tehokkaassa taakanjaossa saastuttavammat tuottajat Euroopassa joutuvat vähentämään tuotantoaan tai investoimaan puhtaampaan tekniikkaan, hän sanoi.
– Kun muodollinen uusi päätös taakanjaosta EU:n laajentumisen jälkeen neuvostossa mitä ilmeisimmin on vielä tarpeen, tulisi Suomen tutkia mahdollisuuksia neuvotella taakanjakoa kohtuullisemmaksi. Oikea tavoite Suomelle löytyisi nollan ja plus 14 prosentin välistä, Korhola arvioi.
– Aivan viime aikoina päättäjät Euroopassa ovat havahtuneet päästökaupan välillisiin vaikutuksiin, joiden arvioidaan olevan välittömiäkin dramaattisemmat. Sähkön markkinahinta kohoaa päästölupien myötä ja heikentää energiaintensiivisen eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla, samalla koko Euroopan kilpailukykyä. Lissabonin strategiasta tulee yhä paperisempi, Korhola varoitti.
Korhola muistutti myös Kioton sopimuksen voimaantuloon liittyvästä epävarmuudesta, joka osaltaan on herättänyt epäilyjä EU:n sitoutumisen mielekkyydestä.
– Työn ilmastomuutoksen hidastamiseksi on jatkuttava mutta keinot on nyt syytä tarkistaa, hän sanoi.
