Vangittujen EU-kansalaisten siirto kotimaiden vankiloihin Kirjallinen kysymys

11.8.2003

Korhola kysyy komissiolta vangittujen EU-kansalaisten oikeusturvasta

Vangittujen EU-kansalaisten siirto kotimaiden vankiloihin
Eija-Riitta Korhola kysyy 2.7. 03 päivätyssä kirjallisessa kysymyksessä:
"Suomen ulkoasiainhallinnon tietojen mukaan yksin Venezuelassa on 500 EU-maan kansalaista kärsimässä pitkää vankeustuomiota usein varsin epäinhimillisissä oloissa; eräässä esimerkkitapauksessa vankila ei järjestä lainkaan peruspalveluita, vaan vangit joutuvat maksamaan itse 300 € kuukaudessa välttämättömistä hankinnoista kuten päivittäisestä ruoasta. Kuljetukset ovat pitkiä ja epäinhimillisiä.

Vaikka Venezuela on liittynyt kansainväliseen sopimukseen rangaistusten kärsimisestä kotimaassa (ratifiointi on tapahtunut huhtikuussa), ei käytännössä näytä olevan mahdollista saada aikaan sopimuksia vangin siirtämisestä kotimaahan. Jopa yksittäiset EU-jäsenvaltiot näyttävät olevan voimattomia. Yksi syy siirtojen epäonnistumiseen lienee suuri korruptio kyseisen maan hallinnossa.

Onko komissio valmis järjestämään nopeasti kertaluontoisen neuvottelun kaikkien Venezuelassa vangittuna olevien EU-kansalaisten siirtämiseksi kärsimään loppurangaistustaan kotimaidensa vankiloihin? Onko tähän tarkoitukseen mahdollista koota korkean tason delegaatio, joka matkustaisi lähikuukausina Venezuelaan hoitamaan asiaa korkeimmalla mahdollisella tasolla?

Onko komissio tietoinen muiden kolmansien maiden tilanteesta ja tulisiko EU:n kehittää järjestelmä, jolla nopeammin voitaisiin siirtää ainakin kaikkein vaikeimmissa oloissa pidettävät EU-kansalaiset kärsimään rangaistuksensa kotimaahan?"

P-2372/03FI
Christopher Pattenin komission puolesta antama vastaus (12. elokuuta 2003):

"Komissio on selvillä Venezuelan vankiloiden yleisestä tilasta ja oloista.

Konsuliapu unionin kansalaisille on pikemmin kulloinkin kyseessä olevan jäsenvaltion kuin yhteisön tehtävä. Jäsenvaltiot seuraavat diplomaattiedustustojensa välityksellä tiiviisti vangittujen unionin kansalaisten tilannetta. Joillakin jäsenvaltioilla on menetelmiä vankien tukemiseksi ja ne käyttävät niitä parhaansa mukaan. Tukimuotoja voivat olla esimerkiksi siirtomahdollisuus kotimaahan sekä taloudellinen apu ja terveyspalvelut.

Rangaistusten kärsimistä kotimaassa koskevan kansainvälisen sopimuksen lisäksi joillakin jäsenvaltioilla on kahdenvälisiä sopimuksia Venezuelan kanssa. Näihin sopimuksiin perustuvat menettelyt ovat kuitenkin mutkikkaita ja saattavat kestää jopa kaksi vuotta.

Kolme jäsenvaltiota, Saksa, Italia ja Alankomaat, on suorittanut virallisen yhteydenoton Venezuelan sisäasiainministeriin toukokuussa 2003. Komissio on valmistautunut kuulemaan jäsenvaltioita suorittaakseen EU:n yhteisen virallisen yhteydenoton Venezuelan viranomaisiin. Yhteydenoton tarkoituksena olisi vaatia Venezuelan viranomaisia noudattamaan edellä mainitun kansainvälisen sopimuksen velvoitteita sekä parantamaan samasta aiheesta jäsenvaltioiden kanssa tehtyjen kahdenvälisten sopimusten soveltamista. Yhteydenotossa voitaisiin myös muistuttaa Venezuelan viranomaisia niiden kansainvälisen oikeuden mukaisesta velvollisuudesta varmistaa vangituille ulkomaalaisille inhimilliset vankeusolot.

Koska asia ei varsinaisesti kuulu yhteisön toimivaltaan, komissio ei saa systemaattisesti tietoa unionin ulkopuolisissa maissa vangittuina olevista unionin kansalaisista."

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *