Korhola kysyy komissiolta ydinvastuuvakuutuksen kaltaista öljyvastuuvakuutusta
Eija-Riitta Korhola kysyy komissiolta kirjallisessa kysymyksessä, pitäisikö öljyvahinkojen seurausanalyysin avulla kehittää ydinvastuuvakuutuksen kaltaisia turvajärjestelmiä.
Aihe: Seurausanalyysien ja vastuuvakuutusten käyttö öljyvahinkoihin varautumisessa
"Merihaveri ei ole pelkästään ympäristöpulma vaan myös valtaisa taloudellinen vahinko. Öljyvahinko pilaisi esimerkiksi merenrantakiinteistöjen ja maa-alueiden käyttöarvon ja samalla omaisuusarvon. Öljyvahinko vaikeuttaisi merenrannalla olevien tuotanto- ja voimalaitosten käyttöä. Esimerkiksi merivettä lauhdutukseen käyttävät ydinvoimalaitokset pitäisi todennäköisesti pysäyttää pitkäksi aikaa, jopa vuosiksi, sillä öljy voisi tukkia jäähdytysjärjestelmät, jolloin seuraukset olisivat vakavia.
Mahdollisten vahinkojen varalta voisi olla mahdollista ottaa mallia ydinvoimaonnettomuuksiin varautumisesta:
Öljytankkerihaverin seurausanalyysin avulla selvitettäisiin kustannusten ja muiden seurausten kumulatiivinen todennäköisyysjakauma. Toisaalta tarvittaisiin ydinvastuuvakuutusten kaltainen öljyvastuuvakuutus kattamaan edellä kuvatut laajat seuraukset.
Millaisena komissio näkee, olemassa olevien ja valmisteilla olevien lainsäädäntötoimien ohella, edellä kuvattujen seurausanalyysin ja vastuuvakuutusten käyttökelpoisuuden öljyvahinkojen laajojen seurausten arvioimisessa ja korvaamisessa?"
E-1752/03FI
Margot Wallströmin
komission puolesta antama vastaus
(8. heinäkuuta 2003)
"Komissio haluaisi kiinnittää arvoisan parlamentin jäsenen huomion siihen, että hänen kuvaamansa tilanne ja siihen liittyvät vahingot kuuluvat öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (vastuuyleissopimus tai CLC-yleissopimus) ja öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (rahastoyleissopimuksen) soveltamisalaan.
Nämä kaksi yleissopimusta, joita muutettiin vuonna 1992, muodostavat järjestelmän, joka kattaa säiliöaluksista peräisin olevan öljyn aiheuttamat pilaantumishaitat järjestelmään osallistuvien valtioiden rannikkovesillä (200 meripeninkulmaan asti rannikolta). Järjestelmä kattaa omaisuuteen kohdistuneet menetykset ja vahingot sekä jossain määrin myös taloudelliset menetykset ja ympäristön ennallistamiskustannukset sekä vahinkojen torjunnan, puhdistuskustannukset mukaan lukien. Näiden vuoden 1992 sopimusten sopimuspuolina on 85 valtiota, myös kaikki EU:n jäsenvaltiot Luxemburgia ja Itävaltaa lukuun ottamatta.
Vastuujärjestelmän ensimmäistä tasoa, aluksen rekisteröidyn omistajan vastuuta, säädellään vastuuyleissopimuksella. Aluksen omistajalla on tiukka vastuu, joka ei edellytä tahallisuutta tai tuottamusta hänen taholtaan. Omistajalla on yleensä oikeus rajoittaa vastuunsa tiettyyn summaan, joka on sidoksissa aluksen vetoisuuteen. Tällä hetkellä enimmäismäärä on isoimpien laivojen osalta 80 miljoonaa euroa. Lisäksi vastuuyleissopimus edellyttää aluksen omistajaa ottamaan vastuuvakuutuksen ja antaa korvauksenhakijoille oikeuden esittää korvausvaatimuksensa suoraan vakuutuksen myöntäneelle vakuutusyhtiölle aluksen omistajan vastuun rajana olevaan summaan saakka.
Vastuuyleissopimuksen luomaa järjestelmää täydentää öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälinen korvausrahasto (IOPC), joka perustettiin rahastoyleissopimuksella. IOPC maksaa korvauksia vahingoista kärsineille tapauksissa, joissa aluksen omistajan vastuu ei riitä kattamaan vahinkoa. IOPC-rahastosta maksettavien korvausten enimmäismäärä on tällä hetkellä noin 175 miljoonaa euroa. IOPC-rahastoa rahoittavat meriteitse kuljetettavaa öljyä vastaanottavat yritykset ja muut yhteisöt.
Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMOn diplomaattikonferenssi hyväksyi 16.toukokuuta 2003 uuden pöytäkirjan olemassa oleviin vastuuta ja korvausrahastoa koskeviin sopimuksiin. Tällä pöytäkirjalla perustetaan lisärahasto, jonka myötä vahingoista kärsineille maksettaviin korvauksiin käytettävissä olevat määrät nousevat viisinkertaisiksi (enintään 910 miljoonaa euroa).
Komissio on tyytyväinen uuden lisärahaston perustamiseen, koska sen avulla voidaan suuressa määrin varmistaa, että tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuvista öljyvuodoista voidaan nopeasti maksaa täysimääräiset korvaukset. Komissio on kehottanut jäsenvaltioita ratifioimaan uuden pöytäkirjan viipymättä, jotta se saadaan kokonaisuudessaan toimivaksi ennen vuoden 2003 loppua."
