Muistio Italian maatalousministerin Alemannon vierailusta ympäristövaliokunnassa 9. heinäkuuta
Ohessa muistio puheenjohtajamaan edustajan Alemannon kyselytunnista siltä osin kuin se koski elintarviketurvallisuusvirastoa.
Korhola/Muistiot/Alemanno valiokunnassa 9-7-03.doc
Whitehead: Olemme kuulleet Lipposen ja Berlusconin välisestä sopimuksesta elintarviketurvallisuusvirastoa koskien: sopimus syntyisi kuulemma sillä ehdolla, että toinen viranomainen edustaisi ruoan laatukysymyksiä. Onko tässä totuuden siementäkään? Voitteko kertoa, mitä on sovittu. Ja miten Italia puheenjohtajamaana tulee toimimaan elintarviketurvallisuusviraston sijoituspaikan suhteen?
Korhola: Arvoisa ministeri, kiitos äskeisestä esityksestänne. Koska teillä näkyy olevan vilpitön huoli elintarviketurvallisuudesta, rohkenen kysyä elintarviketurvallisuusviraston kohtalosta: mehän tiedämme, että sopu viraston sijoituspaikasta kaatui yhden jäsenmaan vastustukseen joulukuussa 2001. Se maa oli Italia. Te tiedätte, että vastaus merkitsi sitä, että EFSA ei ole voinut aloittaa työtään täydellä teholla, koska se on väliaikaisessa sijoituspaikassa eikä koko budjetti näin ollen ole sen käytettävissä. Varmaan myös käsitätte, että näin elintarviketurvallisuustyö Euroopassa on tehottomampaa kuin se voisi olla. Eikö tämä ole hieman liian kallis hinta siitä, kun taistellaan kansallisista eduista? Ja onko meidän tyydyttävä siihen, että sama linja jatkuu koko Italian puheenjohtajakauden?
Kysyn vielä, kunnioitatteko sitä laillisesti sitovaa valtionpäämiesten sopimusta vuodelta 1992, jossa todettiin EU-virastojen sijoituksesta, että prioriteetti on jäsenmailla, joilla virastoa ei vielä ole?
Alemanno: Koska Italia puheenjohtajamaana on itse osallinen virastokiistassa, se etenee hyvin harkitsevasti ja varovaisesti. Toisaalta tämä kiista pitää selvittää mahdollisimman nopeasti. Brysselissähän on peruskivi jo muurattu. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän mahdollisuus sijaintipaikan ratkaisemiseen vaarantuu.
Sijainti on periaatteellinen kysymys ja ongelmallinen, koska Italialla on vain tämä työvirasto, joka on erittäin pieni virasto. Olemme keskustelleet suomalaisten kollegoiden kanssa, ja ehkä on mahdollista löytää jokin kompromissi: jos sanotaan, että tämä virasto ei ole yksin vastuussa elintarvikekysymyksistä ja jos tarvitaan kaksi sijaintipaikkaa, joista toinen keskittyisi elintarviketurvallisuuteen ja toinen laatuun. Sijaintipaikka on tärkeä kysymys, mutta me toivomme, että pääsemme sopuun tässä kysymyksessä.
—- (muita vastauksia)
Valiokunnan puheenjohtaja Jackson aloitti aiheesta – ennen kuin antoi puheenvuoroa Whiteheadille ja muille – kysymällä täsmennystä siitä, mikä voisi olla tämä uusi elintarvikelaatuviranomainen.
Whitehead:
Olen samaa mieltä periaatteesta että eri maissa tulee olla eri virastoja. Tämä (Italian ja Suomen tekemä) ehdotus edellyttää komissiolta tulevaa erillistä ehdotusta. Sitä ei ole tehty. Olen hämmästynyt siitä, miten asiaa käsiteltiin.
"Berlusconi sanoi, että Suomi ei ansaitse elintarviketurvallisuusvirastoa, koska eivät tiedä mitä on prosciutto."
Lopuksi Whitehead vielä epäili uuden laatuviraston perustamisen mahdollisuuksia: "Ruoan laadun arviointi ei ole EU:n prioriteetti muutenkaan."
Roth-Behrendt kiisti koko joka maalle jotain -prioriteetin kestävyyden. "Jos joskus olisi tehty päätös, että joka maalla on oltava oma virasto, ei sitä ole mihinkään kirjattu, ei ainakaan (perustamis)sopimuksiin." (Korholan huomautus: R-B on osittain väärässä, asiasta sovittu v.1992 Edinburghissa valtionpäämiesten kesken, ja teksti on yhteydessä joka on legally binding.)
"Meillä on tietty eurooppalainen päätöksentekojärjestelmä. Ainoastaan komissio voi päättää uuden viraston esittämisestä. Italian puheenjohtajuus voi esittää tällaista kaudellaan, se menee kyllä kahdessa käsittelyssä läpi parlamentista. Mutta on varma, että kymmenen uuden jäsenmaankin edustajat olisivat iloisia jos tämä laatuvirasto olisikin heillä. Olisin siis kovin varovainen esittämään tällaisia."
Alemanno:
"Idean alkuperä on komissio sekä kahdenväliset kontaktit Suomen ja Italian välillä. Komissio ei ole sanonut, että se vastustaa uuden viraston luomista. On kuitenkin harkittava tarkkaan. Hylkään kaikki sellaiset hypoteesit, jotka heikentävät elintarviketurvallisuusviraston toimintaa."
"Rehellisesti sanoen: olemme lukeneet Byrnen lausuntoja ja hän on sitä mieltä, että elintarviketurvallisuusviraston on oltava Brysselissä, lähellä komissiota. Se on erilainen ratkaisu kuin prioriteettiperiaatteen mukaan. Keskustelu on auki."
"Italia ei ole ainoa syyllinen siihen, että päätöstä ei ole saatu aikaiseksi. On oltava rehellisiä ja saatava oikeudenmukainen ratkaisu. Myös Italialle oikeudenmukainen."
Lisäkysymysten jälkeen (ks. Whiteheadin viittaus prosciuttoon):
"Kun olin Helsingissä, söin erinomaista ruokaa. Halusin nyt vain esittää informaatiota siitä, mitä tähän mennessä on tapahtunut. Puheenjohtajuus ei ole sitä varten, että luodaan uusia uria päätöksentekoa varten. Lopullinen päätös tulee tehdä yksimielisesti Eurooppa-neuvostossa. Luonnollista on, että on yhteyksiä niiden maiden välillä, joilla on asiaan kiinnostusta ja yritetään näin löytää kompromissia. "
"(Mahdollinen) ehdotus uudesta virastosta käsitellään yhteispäätösmenettelyssä parlamentissa, emme halua pakottaa ketään."
"Pyydän myös muiden kaikkien muiden maiden edustajia arvioimaan miten tärkeitä (tähän mennessä) jaetut laitokset ovat. Objektiivisesti katsottunaa huomaa, että Italian (nykyiset) virastot eivät ole niin kovin innostavia. Kaikki ryhmät Italian parlamentissa vaativat maan hallitukselta, että Italia saa sen viraston. Kaikki kansalaisetkin haluavat. Kompromissi on tarpeen. Ilman tehokasta virastoa on vaarana, että tiettyjä (ruokaturvallisuus)asetuksia ei voida toteuttaa."
Jackson lopuksi (harvinaisen ystävälliseen sävyyn) tulevaisuuteen viitaten:
"Valiokunta tahtoo, että asiaa viedään kiireellisesti eteenpäin. Olemme kuitenkin Italian puheenjohtajuuden kanssa tiiviissä yhteydessä ja haluamme tietää, miten viette asiaa eteenpäin."
