"EU ei ole kieltämässä tervan käyttöä Suomessa aineen vaarallisuuden vuoksi. Kysymys on siitä, että EU-määräysten mukaan käyttäjän on tiedettävä aineen terveys- ja ympäristöriskit. Tämä taas edellyttää kallista ja monimutkaista testausta", sanoo Euroopan parlamentin jäsen Eija-Riitta Korhola (kd) ajankohtaisessa keskustelussa "EU:n tervakiellosta".
"Normaalisti testausvaatimus on kohtuullinen, mutta tervan kohdalla markkinat yksinkertaisesti ovat liian pienet näiden terveys- ja ympäristöriskien kartoittamisen suuriin kustannuksiin nähden."
Korhola ehdottaakin yhteiskunnan vastaantuloa ongelman ratkaisemiseksi:"Tervan merkitys suomalaisessa perinnössä ja historiassa kyllä oikeuttaa yhteiskunnan varojen käytön."
"Matkailun edistämisen keskus ja museovirasto voisivat olla oikeita tahoja ojentamaan auttavan kätensä tervanpolton perinnettä ja tervankäyttöä vaaliville tahoille."
"Ottaen huomioon tervan merkitys toisaalta historiallisesti merkittävien rakennusten katteissa ja muissa perinteisissä käyttökohteissa, museoviraston intressi olisi osallistua näiden kustannusten kantamiseen yhdessä tuottajien kanssa. Näin tervan saatavuus voitaisiin turvata."
"Myös matkailun näkökulmasta tervanpolttamisesta voisi löytyä kiinnostavuutta. Siksi myös Matkailun edistämisen keskus pitäisi kutsua maksumieheksi", Korhola ehdottaa.
EU:n huoli vaarallisista aineista oikeutettu
Sinänsä Korhola pitää EU:n direktiivin määräyksiä aineiden testaamisesta tarpeellisina. "Työpaikoilla käytettyjen kemikaalien vaikutus terveyteen on merkittävä. Joka neljäs työntekijä EU:n alueella altistuu vaarallisille aineille", Korhola muistuttaa.
Työssä käytettävien vaarallisten aineiden takia menetetään EU:ssa jopa 350 miljoonaa työpäivää vuosittain. "Hoidonkin kustannuksetkin ovat melkoiset. Yksistään ihosairauksien lasketaan maksavan EU:n alueella 600 miljoonaa euroa vuodessa ja työperäisen astman kustannukset arvioidaan vielä suuremmiksi."
EU:ssa onkin kehitteillä strategia ns. olemassa olevien kemikaalien järjestelmällistä arviointia varten. Suomessa työturvallisuuslaki edellyttää riskien systemaattista arviointia ja hallintaa työpaikalla.
