Arvoisa puhemies,
Tässä mietinnössä on toteutunut hyvin puoluerajat ylittävä yhteistyö; siitä kiitos esittelijälle, kollega Nobilialle. Itse olen tyytäisenä seurannut myös oman ryhmäni varjoesittelijän, kollega Florenzin linjaa. Se on hyvää työtä mieheltä, joka on tunnustanut käyttäneensä pesukonetta vain kaksi kertaa elämässään. On syntymässä hyvä ja tasapainoinen mietintö. Pesuaineista puhuttaessa tämä kuulostaa turhan juhlalliselta, mutta kun ajattelee ympäristövaikutuksia, niin tämä arkinen asiahan on merkittävä.
Teknisellä puolella ollaan nyt etenemässä kohtuullisesti niin, että pesuaineiden käyttö voisi olla mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavaa.
Vähimmälle huomiolle sen sijaan on jäänyt pesuaineiden käyttäjän rooli. Uskon, että kuluttajien käytös vastaisuudessa on kaikkein merkittävimmin pesuaineiden ympäristörasitukseen vaikuttava tekijä. Ei nimittäin riitä, että valitsee hyllystä ympäristömerkillä varustetun paketin, vaan sitä on osattava myös käyttää oikein. Se ei ole kuitenkaan niin helppoa kuin miltä se kuulostaa.
Ensiksikin, veden kovuusaste vaikuttaa annostustarpeeseen. Pesuaineen tarve voi vaihdella moninkertaisesti kovimman ja pehmeimmän veden alueiden välillä. Mutta oliis tietenkin hyvin turhauttavaa sisämerkkinoilla tehdä useita eri pakkauksia kovuusasteen mukaan. Myös pyykin määrä ja likaisuus vaikuttavat annostukseen. Nyt, vaikkakin valiokunnan muutosesityksen parantamana, liitteen kahdeksan maininta on tältä osin edelleen liian ylimalkainen. Keskimääräisyys ei riitä, kun juuri oikea määrä on kuluttajan ja ympäristön kannalta ratkaiseva.
Toinen annostelun vaikeutta lisäävä tekijä on lisääntyvä tiivisteiden markkinointi. Tiivisteen annostelu on vaikeampaa, jos on tottunut käyttämään normaalisti suurempia määriä. Kuitenkin tiivisteiden käyttämisessä olisi monta ympäristön ja kuluttajan kannalta edullista seikkaa: pakkausten määrä pienenee ja kuljetuksissa säästyy merkittäviä määriä. Tästä syystä tiivisteisiin siirtymistä pitäisi toki suosia, mutta vain jos kuluttaja ymmärtää käyttää niitä oikein.
Vaikka direktiivi kuluttajan neuvomisen osalta jäikin nyt puolitiehen, uskon, että pesuaineiden valmistajat voivat vapaaehtoisin toimin lisätä kuluttajan tietoisuutta ja siten helpottaa myös ympäristörasituksen määrää. Samoin kansalliset kuluttajaviranomaiset voivat toteuttaa kampanjoita, joilla kohdistetaan neuvontaa pesuaineiden käyttäjiin. Toivon näin tapahtuvan. He eivät nyt todellakaan voi pestä käsiään tässä asiassa.
