Kiitos kaikille niille äänestäjille ja tukijoille, jotka antoivat äänensä eduskuntavaaleissa minulle. Kannatus ei Helsingissä riittänyt eduskuntapaikkaan, vaikka äänimäärämme nousi edellisistä vaaleista. Kristillisdemokraatit nostivat kannatustaan maanlaajuisestikin, joten 33 prosentin kannatusnoususta ja vaalivoitosta voi puhua siitäkin huolimatta, että koimme vastaavasti 30 prosentin paikkatappion. Lähtiessämme vaaleihin ilman vaaliliittoja paikkamenetys oli selvä riski, ja nyt se riski toteutui täysin. Koskaan ennen emme kuitenkaan olisi pelkästään omilla äänillämme saaneet yhtä hyvää tulosta paikkojen suhteen.
Omaa vaalimenestystäni rasittivat spekulaatiot siitä, jatkanko europarlamentissa. Kolme neljästä meppiehdokkaasta oli sanonut jatkavansa kautensa loppuun Brysselissä mutta valitettavasti minun kohdallani siitä tehtiin aihe, jota vatvottiin keskustelusta toiseen. Minulla oli kauden loppuunsaattamiselle luonteva selitys: kristillisdemokraatit olisivat menettäneet euromandaattinsa Keskustalle, ja aivan samasta syystä RKP:n Thors sanoi jatkavansa. Vain Matikainen-Kalllströmiltä tämä syy puuttui.
Pari päivää ennen vaaleja Ilta-Sanomat uutisoi näyttävästi, ettei minua nähtäisi eduskunnassa ehkä ollenkaan. Sanoin itse pitäväni todennäköisenä, etten seuraaviin eurovaaleihin enää osallistuisi, mutta aivan kokonaan en sitä voinut poissulkea. Jos olisimme oppositiossa, joutuisimme miettimään tilanteen uudelleen, sillä europolitiikka on tärkein vaikuttamisen paikka hallitusvastuun jälkeen.
Sain hyvää tarkoittavia neuvoja siitä, ettei tätä itsestäänselvyyttä olisi kannattanut tunnustaa. Se on varmasti totta, mutta itselleni olisi paha paikka jäädä kiinni epärehellisyydestä – jos siltikin ehdokkuus olisi tullut eteen. Luonteelleni ei sovi muu.
Ilta-Sanomat otsikoi vaalien jälkeiset tunnelmani hieman väärin. Pettynyt en ollut, sillä osasin varautua lehtijutut nähtyäni, ettei ääniä tulisi. Mutta tietenkin politiikassa jokainen haluaa mieluummin voittaa kuin hävitä, niin äänestyksissä kuin vaaleissakin. En kuitenkaan julista, ettei rehellisyys kannata: se nimenomaan kannattaa vaikka se välillä kalliiksi tuleekin. Mieluummin luuseri kuin sanansa syönyt.
Sellaiset puheet ovat turhia, että olisin ollut pelkkä vaalisyötti. Yritimme kovasti tehdä niin hyvän tuloksen, että pääsisimme hallitusvastuuseen ja vaikuttamaan asioihin. Siihen tähtäämme edelleen.
Tällä puheellani en yritä sanoa, etten itse olisi syypää vaalitappioon. Tein monta virhettä ja virhelaukaisua. Olen suorasuinen hyvässä ja pahassa, valitettavasti myös pahassa. Poliitikko Daavid pyysi aikoinaan Herraa asettamaan suulleen vartijan – viisas rukous. Sellainen tarvitaan myös näyttöpäätteelle. Tosin täytyy myös ajatella, että juuri politiikassa on freesiä olla suora.
Mukanaolollani varmistin myös sen, että Helsinkiin saatiin hyvä ehdokaslista, johon olin henkilökohtaisesti hyvin tyytyväinen. Sitkeästi meihin liitetty vanhentunut leima on uskonnon ja politiikan sotkeminen, mutta Helsingissä vain yksi ehdokas sortui hengelliseen populismiin. Sekin on tietysti liikaa. Pidän ainoana mahdollisuutena, että Kristillisdemokraatit kertaavat ja sopivat ehdottomat pelisäännöt: poliittista ja hengellistä valtaa ei saa sotkea eikä vaalimainonnassa pitäisi vetää sellaisista naruista, jotka koskettavat sieluja syvältä aina jumalakaipuuseen asti. Yksittäinen ehdokas voi kyllä saada tällä tavoin suuren kannatuksen ja ikään kuin ulosmitata uskovan yleisön äänet, mutta samalla koko puolueen kannalta se merkitsee tulppaa kasvulle.
Vaalien jälkeen olen tietenkin pohtinut, mitä jos sittenkin olen väärässä. Tässä puolueessa olen puhunut sinnikkäästi hengellisen ja poliittisen vallan sekoittamista vastaan. Olen uskonut, että paitsi taktisesti typerää ja lyhytnäköistä, se on myös eettisesti väärin: Jumalan nimi joutuu politiikassa halpaan käyttöön. Mutta olen toki huomannut sen, että jotkut oikeasti tuntuvat haluavan tähän maahan uskontopuoluetta ja nimenomaan sellaista, jossa uskonto ja politikointi saumattomasti yhdistyy ja jossa äänestetään sitä, joka taitavimmin kykenee osoittamaan, kuinka hyvä ase hän Jumalan kädessä on. Kysyn sitäkin, pitääkö tällaisille ihmisille antaa oikeus omaan puolueeseensa ja lopettaa yritys puolustaa maltillista, asialinjalla olevaa kristillisiin arvoihin perustuvaa puoluetta. Tulevat ratkaisut näyttävät, mitä tästä eteenpäin ja millaisella ohjelmalla.
