MITÄ SE HYÖDYTTÄÄ IHMISTÄ, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman mutta saisi sielullensa vahingon?
Jos tuon ajatuksen lausunut mies olisi tiennyt, mitä uskonto hänen sanoilleen tulee tekemään, hän olisi varmaan kääntynyt haudassaan. Sikäli kuin olisi ehtinyt.
Mikä sääli, että tuo lause on ns. uskonnollinen viisaus. Sehän tarkoittaa heti sitä, että sillä ei ole mitään tekemistä arjen kanssa.
Siispä, jos jokin viisaus järkyttää sinua ja uhkaa rauhaasi, tee siitä uskonto. Viilaa pilkkuja, perusta kultti ja ala palvoa muotoa sisällön sijasta, niin johan saat ihmiset unohtamaan itse asian. Siirrä kaikki huomio pois tästä elämästä, jonnekin kauemmas, niin varmistat että vallankumouksellinen lause on kapseloitu tyhjiöön ja tehty harmittomaksi.
Ajatuksen sielun vahingoittumisesta pitäisi järkyttää jokaista poliitikkoa, vallankäyttäjää, kynänkäyttäjää, pappia ja virkamiestä. Erityisesti siksi, että kysymys ei ole sielun vahingosta vain jossakin kaukaisessa ikuisuudessa vaan jo tässä hetkessä. Rangaistuskin on jo täällä. Järkyttävintä siinä on itsekunnioituksen menettäminen. Sitten on enää vain ajan kysymys, milloin muut sen huomaavat.
Politiikka on vanhastaan ollut sielua likaavan puuhastelun maineessa, eikä tietenkään suotta. Kun tietää, että sanomisillaan voi joko lisätä tai menettää suosiota, joka vaikuttaa lähivuosien tilisaldoon, niin on ihme jos ei ala huorata. Nykyisen mediakulttuurin aikana se on entistä vaikeampaa.
Tästä syystä politiikka on aivan erityisen kunnioitukseni mutta myös halveksuntani kohde. Jos joku pysyy lahjomattomana eikä ala ostaa eikä myydä aatetta päiväkohtaisen suosion nälässä, hän on ilman muuta sankarini.
Ameebamaisuutta pelkäävien poliitikkojen kannattaisi luoda henkilökohtaisia turvarakenteita riippumattomuutensa takaamiseksi. Siviiliammattitaito olisi hyvä pitää vetreänä siltä varalta, että suosio pettää. Kaipaamme kipeästi poliitikkoja, joiden maailma ei kaadu tähän. Oikeastaan ihmettelen, miksei tämä ole yhtä itsestäänselvä asia kuin vaatimus taloudellisten kytkösten ilmaisemisesta. Vaihtoehdottomuushan on kokonaisvaltainen taloudellinen kytkös.
Ihmisen kyky hyvään tekee demokratian mahdolliseksi, ja hänen taipumuksensa pahaan tekee sen välttämättömäksi, sanoi teologifilosofi Niebuhr. Viisas politiikka tunnustaa nämä realiteetit. Samoin viisas poliitikko.
Kolumni julkaistu alunperin Vihreässä Langassa, huhtikuu -97
