Arvoisa puhemies,
Haluan ensiksi kiittää komissiota siitä suuresta tuesta, jonka parlamentti on koko kaksi ja puoli vuotta kestäneen lainsäädäntöprosessin aikana saanut. Uskon, että käsissämme nyt oleva lopputulos ei ilman sitä tukea olisi läheskään näin onnistunut, vaikka parlamentin oma tahto onkin kaiken aikaa ollut selkeä ja horjumaton.
Itse olen puolustanut lujasti parlamentin kantoja, sillä olemme tekemisissä monella tapaa parlamentin ydintehtävää koskettavien asioiden kanssa: ensiksikin annamme tällä direktiivillä kansalaisille tärkeitä uusia oikeuksia, toiseksi vahvistamme hyvää hallintoa ja avoimuutta, kolmanneksi edistämme Rion kokouksessa kaavaillulla tavalla kestävää kehitystä ja lisäksi pidämme huolta terveellisestä ympäristöstä kansalaisillemme. Juuri tämän enempää Euroopan parlamentin sydänasioita ei yhteen direktiiviin voi mahtua, luulisin.
Sovittelun erityisenä haasteena oli erimielisten tarkistusten poikkeuksellisen suuri määrä. Lisäksi havaitsimme, että neuvosto ei varsinaiseen sovitteluun päästyämme ollut puheenjohtajamaan mukaan lainkaan halukas saamaan aikaan direktiiviä. Jos Florenzin mietintöä voi sisältönsä puolesta pitää suurena voittona parlamentille, on tämä oma direktiivini yksi parlamentin suurimmista voitoista juuri siksi, että neuvoston vastahangasta huolimatta saatoimme saada aikaan myönteisen ratkaisun. Eikä mitä tahansa ratkaisua, vaan merkittävästi parlamentin kantaa edustavan direktiivin, joka täyttää Århusin sopimuksessa asetetun minimivaatimuksen täysin ja jopa ylikin.
Sovittelutuloksen yksityiskohdista tärkeimmät koskevat poikkeuksia. Sovittelun tuloksena poikkeuksien käyttöä koskevat mahdollisuudet on rajattu niin, että avoimuus todella voi toteutua. Lisäksi viranomaiset velvoitetaan noudattamaan käytäntöä, jossa tapauskohtaisesti punnitaan poikkeuksen käyttämisellä saatavaa hyötyä tiedon julkistamisella saavutettavaan etuun. Ympäristöpäästöjä koskevat tiedot on poikkeustapauksissakin aina annettava, paitsi milloin poikkeus koskee maanpuolustusta, oikeudenkäynnin turvaamista tai teollis- ja tekijänoikeusia.
Toinen merkittävä neuvottelutulos koskee maksuja. Direktiivissä todetaan tiedon maksuttomuuden periaate yleisenä käytäntönä ja erityisesti silloin kun kyseessä on tiedon tutkiminen paikan päällä tai julkisten rekisterien ja luetteloiden käyttö. Silloin kun maksuja peritään, niiden on oltava kohtuullisia: ne eivät saa ylittää kyseisen materiaalin toimittamisesta aiheutuvia kustannuksia.
Kolmas merkittävä neuvottelutulos on, että direktiiviin hyväksyttiin erityinen uusi pykälä ympäristötiedon laatuvaatimuksista. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tieto on ajankohtaista ja tarkkaa sekä ennen muuta vertailukelpoista. Päästöjen osalta on myös ilmaistava mittausmenetelmä, jotta vertailukelpoisuudesta voidaan varmistua. Tiedon laatu on erityisen tärkeä nyt, kun tiedon saatavuus annetaan laajan – ja siten asiaa erityisesti tuntemattoman – yleisön oikeudeksi. Asiantuntijahan kyllä osaisi epäillä, että kyseessä oleva päästötieto käyttää esimerkiksi aivan eri mitta-asteikkoa tai mittausmenetelmää kuin se luku, johon hän saamaansa tietoa suhteuttaa.
Hyvä tulos on myös se, että viranomaisilla on velvollisuus avustaa ja neuvoa tiedon hakijaa, jotta hän kykenee oikeuttaan parhaalla mahdollisella tavalla käyttämään. Myös muut direktiivissä sovitut käytännön järjestelyt ovat toimivia ja kohtuullisia viranomaisille, jotka niiden toteuttamisesta joutuvat vastaamaan.
Näin voi todeta, että direktiivin yhtenä tavoitteena mainittu vanhan direktiivin toimeenpanossa havaittujen heikkouksien ja puutteiden korjaaminen toteutuu hyvin.
Heikoimmin direktiivin tavoitteista toteutuu oikeastaan sen saattaminen ajantasaiseksi tietotekniikan kehityksen kanssa. Näyttää olevan hyvin helppo antaa yhteisiä juhlallisia julistuksia e-Euroopasta, mutta kun kyseessä olisi velvoite luoda konkreettista sisältöä, osa jäsenvaltioista vastustaa jopa internetin mainitsemista. Onneksi saimme hyväksytyksi erityisen maininnan siitä, että direktiivin uudelleentarkastelussa otetaan erityisesti huomioon televiestinnän ja sähköisten välineiden kehitys. Uskon, että uudelleentarkasteluun mennessä myös viranomaiset ovat huomanneet, että on itse asiassa heidän etunsa, jos käytettävissä on helppoja tietokantoja, joista kansalaiset voivat hakea tietoa itse: näin he eivät kuluta pyyntönsä toteuttamiseen viranomaisten työaikaa.
Arvoisa puhemies,
Sovittelun tulosta voi pitää tyydyttävänä parlamentin kannalta, sillä Århusin sopimuksessa asetettu minimitavoite tulee kaikissa keskeisissä kohdissa ylitettyä, ja sopimuksen ratifiointi ottaa suuren askeleen eteenpäin. Lopputuloksena on toimivalta ja tasapainoiselta vaikuttava lainsäädäntö, jonka erilaiset jäsenvaltiot – myös uudet jäsenet – voivat kohtuullisin ponnistuksin saattaa kansallisen lainsäädäntönsä osaksi ja panna toimeen.
Suositan lämpimästi sovittelutuloksen hyväksymistä huomisessa äänestyksessä.
