Haluan antaa kiitosta terävästä, taidokkaasta kirjoitustyylistäsi ja oivaltavista ajatuksistasi! Olen lukenut kolumnejasi ja viime kesänä luin myös kirjasi ”Olkapäämepin kantapääkausi”. Se oli todella hauskaa luettavaa!!
– Eevastiina, Helsinki 21.02.2005
Eija-Riitta,
Vaikka suomalaiseen tapakulttuuriin ei kuulu positiivisen palautteen antaminen…niin luin kirjasi ja pidin sitä erinomaisena. Loistava sekoitus substanssia ja elämää. Erittäin kiva lukuelämys. Onnittelut! Ystävällisin terveisin,
Alex Stubb, European Commission
”Luin ja nautin suunnattomasti. Pirun hyvää tekstiä kautta linjan.”
– Ilkka Kanerva
Viime vuonna luin kirjasi Olkapäämepin kantapääkausi.
Olen kirjafriikki. Luen paljon ja nopeasti, kaikkea maan ja taivaan väliltä, joskus myös täyttä sontaa, koska uskon sen lannoittavan mielikuvitustani. Alleviivaan ja töhrin marginaalit kommenteilla ja huutomerkeillä.
Yleensä poliitikkojen omakehuista ei jää paljon käteen, korkeintaan muutama sattuva (yleensä jotain toista poliitikkoa satuttava) tokaisu. Sinun kirjastasi jäi. Sen luettuani sanoin vaimolleni Raijalle, että et ikinä usko, mutta jostain syystä luin juuri kristillisten europarlamentaarikon Eija-Riitta Korholan kirjan – ja se on poskettoman hyvä.
Ihailen sanavalmiuttasi ja osaamistasi. Vaikka joskus erehdyn pitämään itseäni laaja-alaisena, sinun rinnallasi olen piirikunnallinen yhden pallon potkija. Sinussa on särmää, joka ei ole asioiden tai ihmisten nälvimistä, vaan myös kypsää itseironiaa.
– Seppo, Helsinki
Hei,
Toiveeni mukaisesti sain mieheltäni eilen sunnuntaina Suomen tuliaisiksi kirjasi Olkapäämepin kantapääkausi. Palatessani viikonlopun vietosta kotoa Englannista töihin Luxemburgiin luin kirjaa junassa, metrossa, lentokentällä, lentokoneessa, bussipysäkillä ja bussissa. Tänään maanantaina aamukahvipöydässä sain kirjan luettua loppuun. En ole koskaan jäänyt mihinkään kirjaan koukkuun samalla lailla. Parhaimmat kiitokset mielenkiintoisesta lukukokemuksesta! Ystävällisin terveisin
Auli Hellman
”Luin kirjasi lähes yhdeltä istumalta. Kirja sekä itketti että nauratti. Aika lailla kirja myös muutti käsitystäni siitä, mitä poliitikkomme Brysselissä tekevät. Ihan pitää hattua nostaa sille, että joku uhraa aikaansa yhteisten asioiden hoitamiseen kuvaamallasi tavalla. (Tämä nyt oli aikamoinen latteus, mutta tarkoitan tätä ihan todella.)”
Risto Niemi, Kuvansi
”Korholalla on itsetietoinen ja samalla itseironinen suhde itseensä. Harvinaista, poliitikoilla ja yleensä.”
Nykypäivä
”Kristillisdemokraattien eurokansanedustajan Eija-Riitta Korholan kirjaa voi kehua selkeästä ja luettavasta kielestä. Kirjassa on myös itseironiaa ja kiihkeyttä epäoikeudenmukaisuutta ja vallankäyttäjien vinoutunutta elämänotetta kohtaan.
Kristillisdemokraattien euromeppi yllättää fiksuudellaan ja huumorintajullaan. Korhola on looginen ajattelija ja ilmeisen sosiaalinen ihminen, joka nopeasti solahti EU:n ryteikköön. Korhola osaa nauraa itselleen.”
Tuulikki Ukkola, Kaleva (2.12.2002)
Eija-Riitalle kiitos!
Ostin ja luin kirjasi ja nautin. Mielenkiitoisia asioita ja raikkaasti kirjoitettuna. Ertyisesti se mitä ja miten kirjoitat miehestä on erinomaista. Että naisella voikin olla noin selkeä käsitys miehestä ja naisesta ja myös siitä erosta, joka tekee sukupuolten välisen kanssakäynnin hienoksi asiaksi.
Tässä en tarkoita pukusuolielämää.
Samalla tuli selväksi miten tärkeää on tuntea paljon ihmisiä ja omata verkostoja. Asioiden hoito sujuu hyvin niiden henkilöiden kanssa, jotka jo tuntee.
Eikun vaalimenestystä ERK:lle!
Toivoo Eero Pietarsaaresta
Ahmin kirjasi ke-lennolla. Minusta se oli ihan mielettömän hyvä. Tosi viihdyttävä ja kiva lukea. Huomattavan paljon syvällisempi kuin monet poliitikkokirjat, joita olen lukenut. Onneksi olkoon!
– Piia-Noora Kauppi
”Mikään elämänmuutos ei ole tapahtunut minulle niin äkisti kuin mepiksitulo”, Korhola tunnustaa. Prosessi vei alle puoli vuotta.
Hänen kirjansa on hyvin kirjoitettu (kuten myös siihen kerätyt vanhat kolumnit) ja tarjoaa mielenkiintoisia väläyksiä europarlamentaarikon elämästä. Siinä on nimittäin paljon muutakin kuin paljaita olkapäitä ja innokkaiden herrojen illallisehdotuksia.”
– Maija Siikala, Aamulehti
Tiedän ettei suomalaiskulttuuriin kehuminen kuulu, mutta en voi muuta kuin olla iloinen, että vielä löytyy sinun kaltaisiasi ihmisiä, jotka lähtivät politiikkaan auttaakseen nimenomaan heikommassa asemassa olevia. Toivottavasti pysyt aina samanlaisena. Rehellisyys rules!
Kirjasi oli mielenkiintoinen, ja oli hyvä saada tietää EU-asioiden hoidosta parlamentaarikon näkökulmasta. Pidän tyylistäsi, koska siitä huomaa, että nautit keksiessäsi uusia oivalluksia. Saat lukijan nauramaan ”Jos istun paikallani tekemättä mitään, en hetken kuluttua teekään mitään”- ja muilla kommenteillasi.
– Aura, USA
”Upealla tavalla Korhola pilkkaa sensaatiolehtitoimittajien ajattelumalleja ja Brysseliin juttua tekemään tulleen ”laatulehden” hämmästyttävää laiskaa pintapuolisuutta. Entä uutinen Korholan varastetusta linnanjuhlamekosta!
Korholan tulkinta tämän päivän sensaatiomediasta saattaa osua kohdalleen: ennen kirkko mustamaalasi mutta nyt lehdistö on se, joka on ottanut käyttöön jalkapuun ja moraalisaarnat
— Korhola ei yksityiselämästään montaa sanaa kerro. Mutta mielenkiintoinen henkilögalleria hänelläkin on ympärillään. Varsinkin Jouko Turkan haukut ovat herkkuluettavaa. Vanhat kolumnit kertovat jotakin Korholan yksityisestä elämästä, mutta mitä pidemmälle kirjaa lukija ehtii, sitä enemmän Korhola keskittyy työntekoon Brysselissä.”
– Markku Jokipii, Verkkouutiset 25.10.2002
Harvemmin tulee tällaista postia lähetettyä, mutta nyt siihen on aihetta. Satuin nimittäin lukemaan ( no myönnetään: tyttökaverin voimakkaasti suosittelemana) kirjasi Olkapäämepin kantapääkausi. Kirja oli erittäin hyvä, hauska ja avasi monia juttuja mm. Brysselin viidakosta.
Monet poliitikkojen kirjat ovat tylsiä ja vähintään huonosti kirjoitettuja, mutta ilo havaita että poikkeuksiakin löytyy.
– PN, Kotka
”Eija-Riitta Korhola on kirjoittanut kiinnostavan ja syvällisen kirjan europarlamentaarikon työstä ja muustakin elämästään
Antoisaa on lukea Korholan kolumneja: niissä on äänessä filosofi, joka pohtii ajan ilmiöiden eettisiä ulottuvuuksia ja tuo ilahduttavan usein esiin oman syvän kristillisen vakaumuksensa. Sanakäänteet ovat tuoreita, näkökulmat perusteltuja, eikä huumoriakaan puutu.”
-Tuija Tiihonen, Askel (12/2002)
