– EU voisi siirtyä yhteisedustukseen YK:ssä ja sen erityisjärjestöissä
– "Kumppanuuden luominen YK:n kanssa" on mietintö, joka pyrkii merkittävällä tavalla lujittamaan EU:n ja YK:n välistä yhteisymmärrystä ja sopimaan lähestymistavoista, jotka parhaalla tavalla tuovat tulosta käytetyille resursseille. Lähtökohtaisesti tämän pitäisi olla helppoa, sillä YK ja EU ovat luonnollisia liittolaisia: niillä on samat tavoitteet ja prioriteetit kuten nähtiin jo Millenium-julistuksen yhteydessä syksyllä 2000, sanoi euroedustaja Eija-Riitta KORHOLA (kd) tänään parlamentin täysistunnossa Strasbourgissa.
Korholan mukaan edistymistä kumppanuudessa ja ennen muuta tavoitteiden toteutumisessa saadaan merkittävästi aikaan vasta perinpohjaisten analyysien pohjalta. – Ei kuitenkaan riitä, että arvioidaan kumppanuuden tähänastisia tuloksia vaikka sekin on ehdottoman tärkeää. Olisi analysoitava myös niitä demokratiaan ja ihmisnäkemykseen liittyviä korvaamattomia arvoja, jotka ovat kehityksen kannalta välttämättömiä. Itseasiassa olemme harvinaisen vähän tietoisia niistä arvoista, jotka ovat olleet myös EU:n omankin kehityksen perustana sotien monin tavoin runtelemasta Euroopasta maailman johtavaksi poliittiseksi ja kaupalliseksi toimijaksi.
– EU on nykyisin todella painava neuvottelija politiikan pöydissä, Korhola painotti. – On kuitenkin alue, jolla YK on aivan korvaamaton kumppani: ruohonjuuritasolla ympäri maailmaa sen arvostus on vankka eikä EU vielä yllä samaan – edes kaikissa jäsenvaltioissa. Jos kaupallisen kielen käyttö sallitaan, YK on suorastaan brandi. Tämän YK-brandin arvostuksesta EU:n on merkittävänä rahoittajana tietenkin oltava erityisen kiinnostunut. YK:n kansan keskuudessa nauttima arvostus ja luottamus on resurssi, jota ei voi rahassa mitata eikä korvata.
Korhola muistutti, että EU ja sen jäsenvaltiot käyttävät merkittävästi resursseja kehitysapuun. – Vaikka varat ovat suuria, ne ovat kuitenkin niukkoja ongelmiin nähden. Siksi kaikkinainen rationalisointi on myös tervetullutta. Yksi tällainen resurssien tehostamistoimi olisi ilman muuta yhteinen edustautuminen YK:ssa ja sen erityisjärjestöissä. Vuodesta 2004 lähtien, kun EU:n jäsenmäärä on nykyistä paljon suurempi, tämä on entistä välttämättömämpää, hän korosti.
