Arvoisa puhemies,
haluan todella lämpimästi onnitella esittelijää, Karl-Heinz Florenzia. Hänen johdollaan parlamentti on voinut keskeisellä tavalla olla saattamassa yhteen niin kuluttajajärjestöjen, ympäristöjärjestöjen kuin tuottajienkin näkemyksiä. Nyt vallitseva harvinainen konsensus on resurssi, jota kaikkien tahojen olisi syytä vaalia myös tulevia säädöshankkeita ajatellen.
Direktiivi on tärkeä sovellus tuottajavastuusta; olen ylpeä, että monelta osin olen voinut muutosesityksilläni sitä vahvistaa ja selkiyttää. Tuottajavastuulla on suuri vaikutus syntyvän sähkö- ja elektroniikkaromun määrään ja laatuun, suurempi kuin millään muulla mahdollisella päätöksellä, jonka parlamentti voisi romujen osalta tehdä. Se synnyttää kannustimia ekologisempaan suunnitteluun ja innovaatioihin jo ennen kuin tuotteet ovat tulleet markkinoille ja vähentää näin tuotteen ekologista rasitusta sen koko elinkaaren ajalta.
Vastaavalla tavalla ollaan nyt luomassa kannustin jätteen vaihtoehtoisten käsittelytapojen kehittämiseen niin, että siitäkin syntyvä ekologinen rasitus on mahdollisimman pieni. Tätä tarkoittava muutosesitykseni tuli hyväksytyksi jo parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä, ja neuvosto otti sen yhteiseen kantaansa edelleen parannettuna muotoiluna.
Arvoisa puhemies,
Euroopan unioni on nyt tekemässä lainsäädäntöä, joka osoittaa selkeästi muulle maailmalle, että ristiriita ympäristön huomioon ottamisen ja talouden välillä ei ole väistämätön, vaan huolella harkitulla lainsäädännöllä sovitettavissa. Siksi tuntuukin typerältä, että neuvosto halusi sallia kollektiivisen rahoituksen – eli käytännössä jäteveron – ei ainoastaan historiallisen vaan myös tulevan jätteen osalta.
Ensiksikään silloin ei olisi kannustinta eko-designiin, mikä käytännössä vesittäisi koko direktiivin. Toiseksi se avasi mahdollisuuden vapaamatkustamiseen, mikä rankaisisi rehellisiä ja kunnollisia tuottajia. Kolmanneksi se olisi lisännyt kansalaisten verorasitusta, sillä jo olemassaolevien verojen vähentämistä samassa suhteessa ei ole odotettavissa.
Neuvoston yhteinen kanta merkitsee siten fiskaalista ahneutta, josta kärsivät sekä kuluttajat, tuottajat että ympäristö. Onneksi näyttäisi siltä, että parlamentti on viimeksi mainittujen puolella.
Arvoisa puhemies,
Minusta parlamentin toiminta tämän direktiivin yhteydessä on prosessina niin onnistunut, että sitä kannattaisi tutkia ja selvittää, mitä menettelytapoja voisimme yleisimminkin omaksua tulevaa varten. Jos lainsäädäntöhankkeille olisi tapana pystyttää patsaita, nyt sen voisi kernaasti tehdä.
