Arvoisa puhemies,
Kollega Paulsenin tänään käsittelyssä olevat suositukset jatkavat sitä tärkeää työtä, jossa hän on hyvin keskeisellä ja kiitettävällä tavalla toiminut parlamentin esittelijänä ruokaturvallisuuteen liittyvän lainsäädännön ajantasaistamisessa. Ruokakriiseihin on kuluvan vaalikauden aikana kyetty vastaamaan johdonmukaisesti ja laaja-alaisesti. Yhteisenä tavoitteenamme on kuluttajien täyden luottamuksen ja turvallisuuden palauttaminen.
Nyt toisessa käsittelyssä olevassa kahdessa lainsäädäntöesityksessä neuvosto ja parlamentti ovat jo kyenneet sopimaan perusperiaatteesta, jonka mukaan rehussa, kosmetiikassa ja lääketuotteissa saa käyttää vain ihmisravinnoksi tarkoitettuja eläinten sivutuotteita. Lisäksi kielletään eläinkannibalismi eli sivutuotteiden käyttö rehuna lajin sisällä.
Perinteisen maalaisjärjen mukainen tapa käyttää ruokajätettä eläinten ravintona on toistaiseksi valitettavasti osoittautunut ongelmalliseksi rehun käsittelyn puutteellisuuden johdosta. Siten vakavat eläintaudit ovat saaneet mahdollisuuden levitä. Siksi parlamentti nyt edellyttääkin komissiolta pikaista lainsäädäntöehdotusta, jossa kielletään eläinperäisen elintarvikejätteen käyttö rehuna ja velvoitetaan jäsenvaltiot osoittamaan sen turvallinen hävittäminen. Poikkeuksena voitaisiin sallia rehun valmistaminen elintarvikejätteestä, joka on asianmukaisesti steriloitu virallisesti hyväksytyissä laitoksissa.
Arvoisa puhemies,
Parlamentti voi varmasti olla tyytyväinen myös yhteispäätösmenettelyn toimimiseen ja yhteistyöhön neuvoston kanssa ruokaturvallisuuden alalla. Siksi onkin valitettavaa, että ruokaturvallisuutta parantavan työn julkisuudessa näkyvin osa, uuden elintarviketurvallisuusviranomaisen perustaminen on neuvostossa ollut niin vaikeaa ja virasto on aloittamassa työtään tilapäisessä sijaintipaikassa. Arvattavasti tämä hankaloittaa myös pätevän henkilökunnan rekrytointia virastoon.
Tässä suhteessa neuvoston tulisi kyetä pikaiseen ja hyvään päätöksentekoon ja osoittamaan kuluttajille, että turvallisten elintarvikkeiden takaamiseksi tehtävä pitkäjänteinen työ on tärkeämpää kuin maakohtaisen lyhyen tähtäimen edun tavoittelu neuvostossa.
