Arvoisa puhemies,
Onnittelen John Bowisia hyvästä työstä. Tämän prosessin aikana olen monesti ajatellut, että olemme olleet onnekkaita mietinnön laatijan valinnan suhteen. Hän on kestänyt hyvin ne paineet, joita tässä tunteita herättävässä asiassa on tullut vastaan. Kiitän myös komissari Byrneä hyvästä yhteistyöstä valiokuntamme kanssa.
Ympäristövaliokunta seurasi Bowisin neuvoa ja päätti olla ottamatta kantaa elintarvikeviraston sijoituspaikkaan. Mielestäni se oli viisas linjanveto. Sen sijaan on tärkeätä määritellä mitä me odotamme elintarvikevirastolta, ja millaisia kriteerejä asetamme sijaintipaikalle. On syytä toivoa koko Unionin kansalaisten edun vuoksi, että nämä kriteerit toteutuvat. Niitä ovat hyvä maine ruokaturvallisuuden allalla, riippumattomuus, hyvä tieteellinen infrastruktuuri parhaine käytettävissä olevine tekniikoineen ja hyvät liikenne- ja tietoliikenneyhteydet. Tarkistus 19, jonka olen yhdessä edustaja Nisticon ja Fiorin sekä monen muun kanssa jättänyt EPP-ED-ryhmän puolesta, toteaa nämä kriteerit selkeästi ottamatta kantaa mihinkään paikkakuntaan. Nämä kriteerit ovat kaikki olennaisia välineitä sen yhteisen tavoitteen toteuttamiseksi, että kuluttajien luottamus eurooppalaisen elintarvikkeen turvallisuuteen palautuu mahdollisimman pian.
Keskusteluissa on tullut esiin vaatimus, että virasto pitäisi sijoittaa instituutiokaupunkiin, koska muuten sitä ei voitaisi valvoa. Tällainen argumentointi on hämmentävää ja huolestuttavaa, vie itse asiassa pohjaa integraation perusidealta. Emme kai voi vakavissamme sanoa, että vain yhteisön keskuksessa sijaitseva viranomainen voi luotettavasti toteuttaa sille annettua tehtävää — kai euron alhaiselle arvolle on muita syitä kuin keskuspankin sijainti Frankfurtissa? Itse en näin ajattele, vaan luotan eurooppalaisen yhdentymisajatuksen voimaan ja perusperiaatteisiin koko EU:n alueella.
