Suomi on saanut siirtymäajan alkoholin tuontimääräysten sovittamiseen EU-tasolle. Tämä on toteutumassa sisämarkkinoiden osalta annetussa määräajassa vuoteen 2004 mennessä. Pyytämällä lisäaikaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin harmonisoinnille Suomi on kuitenkin halunnut varmistaa, että prioriteettina pidettävä sisämarkkinoilta tapahtuva tuonti saadaan harmonisoitua hallitusti. EU-tuomioistuin ja komissio hyväksyvät tämän prioriteettijärjestyksen, toivon siis ymmärtämystä myös parlamentilta.
Kolmansista maista tapahtuvan tuonnin osalta olennainen ongelma on, että valmisteveron alaisille tuotteille on asetettu EU-laajuinen tuontiraja väkeville alkoholijuomille (1 litra) ja viineille (2 litraa), mutta syystä tai toisesta ei lainkaan oluelle (DIR 169/1969). Siten oluen tuonnissa joudutaan noudattamaan yleistä euro-määräistä rajaa, jonka mukaan kolmansista maista voi tuoda (mitä tahansa) tuotteita 175 eurolla.
Venäjän hintatason mukaan rahamäärä merkitsee yli 200 litraa parasta eurooppalaista olutta. Luku on kaksinkertainen verrattuna siihen määrään, jonka EU-kansalainen voi tuoda toisesta EU-maasta. Se, mihin litramäärään oluen tuonti kolmansista maista rajoitetaan ei ole niinkään olennainen kuin se, että kolmansista maista tapahtuva tuonti hoidetaan aikataulullisesti vasta sisämarkkinoiden toimimaan saattamisen jälkeen.
Suomen ja Venäjän välinen raja on EU:ssa täysin poikkeuksellinen, sillä hintataso Venäjällä on alhaisempi kuin esim. nykyisissä hakijamaissa. Ongelma koskettaa osin myös Viroa, mutta poistuu luonnollisesti heti, kun Viro EU-jäsenenä lakkaa olemasta Suomelle kolmas maa. Korostan, että mikään muu EU-maa ei rajoillaan kohtaa vastaavaa jyrkkää hintakuilua kuin Suomi – eikä tuo hintojen eron aiheuttama ongelma ratkea millään valmisteveron tasolla!
Viime aikaiset tiedot esim. Ranskassa tehdyistä tutkimuksista osoittavat, että kaikissa EU-maissa alkoholi aiheuttaa vakavia kansanterveysongelmia. Olenkin ymmärtänyt, että Ruotsi ja Ranska puuhaavat puheenjohtajuuskaudellaan EU-linjausta, jossa alkoholin terveyshaittoja pyritään torjumaan koko EU:ssa. Tietäen alkoholihaittojen korkeat yhteiskunnalliset kustannukset valmisteverojen harmonisointi tulisi tapahtua mieluummin kohti EU:n keskiarvoa eikä kohti matalinta tasoa.
Valmisteverojen käyttö ei ole fiskaalista eli vain valtiolle varoja keräävää politiikkaa, vaan ne ovat selkeästi instrumentti, joka markkinatalouden keinoin ohjaa terveempiin elämäntapoihin.
Toivon, että parlamentti ei hyväksy uusia muutosesityksiä, vaan tukee Suomen hallittua siirtymistä sisämarkkinamääräyksiin, jonka jälkeen on kolmansista maista tuotavan oluen vuoro. Muilta osin Suomi on noudattanut ja noudattaa kolmansista maista tuotavan yksityistuonnin määräyksiä.
