Arvoisa Puhemies,
Erilaiset työsyrjinnän muodot ovat olleet tiedostettuina jo hyvin pitkään. On selvää, että tarvitaan lainsäädännöllisiä toimia rasismia vastaan, jopa kaikkein edistyksellisimpinä itseään pitävissä jäsenmaissa. Erityisesti nyt käsittelyssä oleva osa – rodusta tai etnisestä alkuperästä johtuva syrjintä – on kipeän ajankohtainen. Rasismi ja sen sietäminen tuhoaa syvällä tavalla Euroopan sielua. On kuitenkin valitettavaa, että olemme joutuneet tilanteeseen, jossa tärkeä periaatteellinen kysymys on tuotu edustajien käsiin näin kireällä aikataululla. Rasismi on niin vakava asia, että sen torjunta ansaitsee huolellisen keskustelun, jotta hyvää tarkoittava lainsäädäntö ei käänny itseään vastaan.
Uskon, että kollega Buitenweg on halunnut tehdä hyvää työtä etenkin, kun kollegan kotimaasta on saatu jo kokemuksia vastaavasta lainsäädännöstä. Direktiivi merkitsee kuitenkin merkittäviä muutoksia valtaosassa, peräti 13:ssa, jäsenmaassa, joten nyt esitetyt välineet kannattaa todella harkita tarkasti ja välttäen liian yksityiskohtaista sääntelyä, jotta jäsenmaat voivat toteuttaa yksityiskohtaiset säännökset omassa lainsäädännössään. Tässä komission esitys oli mielestäni onnistunut.
Kaksi välinettä nousee mietinnöstä selkeästi esiin: kysymys todistustaakan jakamisesta sekä mahdollisuus ryhmäkanteisiin. Ryhmäkanteen kohdalla on kysyttävä, miten voimme estää, ettei sen myötä avata porttia amerikkalaisen oikeuskäytännön valitettavien piirteiden siirtymiselle Eurooppaan. Sen sijaan on tehtävä kaikin tavoin mahdolliseksi oikeudellisen avun antaminen syrjinnän kohteeksi joutuneelle.
Todistustustaakka tulisi mielestäni jakaa juuri siten kuin komission alkuperäinen esityskin tekee – perusteluja käännetylle todistustaakalle ei ole. Ei liene perusteita, miksi tulisi poiketa jo todistustaakasta sukupuoleen perustuvissa syrjintätapauksissa 15 päivänä joulukuuta 1997 annetussa direktiivissä (97/80/EY) valitusta linjasta ja Euroopan yhteisön tuomioistuimen oikeuskäytännöstä. Tärkeä elementti tässä käytännössä on tapaukset tutkiva puolueeton elin, joka päättää asian oikeuteen viemisestä. Linjaa tulee jatkaa myös seuraavissa direktiiveissä, jotka koskevat muita työsyrjinnän muotoja.
Arvoisa Puhemies,
Aivan kuten sukupuolisessa syrjinnässä, tässäkin on mm. otettu mukaan säännös vakavasta häirinnästä työpaikoilla. Se on mielestäni hyvin perusteltua.
Päähuomio keskustelussa on toistaiseksi liittynyt syrjintään työhönotossa Syrjinnästä työhönotossa onkin syytä keskustella vakavasti, koska aivan ilmeisesti sitä ilmenee — jopa silloin, kun rotu tai etninen alkuperä on ollut oletettua eikä todellista. Tarvitsemme kuitenkin huolellisuutta, ettemme valitsisi keinoja, jotka nostavat työllistämisen kynnystä kokonaisuudessaan, siis siten, että myös oikein ja kunnioitettavasti toimineet työnantajat ryhtyvät rajoittamaan työpaikkojen avoimeksi julkistamista. Tämä olisi tosiasiallinen seuraus, jos työnantajat joutuvat pelkäämään liian monimutkaisia, kalliita ja kohtuuttomia seuraamuksia, joita valinnasta saattaa seurata riippumatta siitä, oliko työnantajan toiminta laillista tai ei. Tässä suhteessa Parlamentin tulee kyetä antamaan niin selkeä viesti liike-elämälle, että työntekijöiden lisäksi myös työnantajien luottamus eurooppalaiseen lainsäädäntöön säilyy.
