"Ennen vanhaan oli ihmisiä, jotka olivat niin kiinnostuneita todistamaan Jumalan olemassaolon, etteivät he välittäneet ollenkaan Hänestä itsestään…ikään kuin armollisella Herrallamme ei olisi mitään muuta tekemistä kuin olla olemassa!"
C.S.Lewisin sanat teoksessa Suuri Avioero ilmaisevat kiusallisen seikan: ihmisellä on kyky tehdä epäjumala mistä tahansa, jopa Jumalasta. Ja todennäköisesti ei ole mitään syytä rajoittua menneeseen aikamuotoon. On vaarallisen helppoa ryhtyä hengelliseksi machoksi, kiivailla Jumalan puolesta, vahtia hänen kunniaansa ja opin puhtautta – ja sekoittaa tällainen Jumalan läheisyyteen. Siksi kaikkien meidän, jotka otamme osaa oppikeskusteluihin, pitäisi samalla olla kauhuissamme. Sydämen turtumus voi kehittyä niin pyhän kuin pahankin äärellä.
Kaikkein pahiten uskonnollinen turtumus on luultavasti riistänyt Jeesuksen persoonaa. Länsimainen uskontomme keskittyy vahvasti Jeesuksen elämän ääripäihin, syntymään ja kuolemaan. Ne ovat ratkaisevia kristinuskolle, koska juuri niiden kautta Jeesuksen erityisyys tulee perustelluksi. Mutta entä sen jälkeen? Erityinen Jeesus, Jumalan poika – mutta mihin? Ikään kuin armollisella Herrallamme ei olisi ollut muuta tekemistä kuin käydä täällä kääntymässä.
Jeesuksesta on tullut uskonnon uhri. Ei ainoastaan silloin kun uskonnolliset johtajat hänet teloittivat, vaan myös meidän käsissämme. Jos hän oli maailmanhistorian merkittävin ihminen, niin kuin kirkko epäilemättä olettaa, miksi puhumme niin vähän hänen elämänfilosofiastaan? Miksi tunnemme hänen ajatteluaan niin huonosti?
Koskettavimmin tästä on puhunut José Ignacio Conzález Faus teoksessaan Taivasten valtakunnan logiikka. Tapio Saranevan suomentama kirja esipuheineen on aidosti järkyttävä teos. En osaa muuta kuin suositella sitä jokaisen kristityn käteen. Jos nimittäin rakastaa Jeesusta, olisi epäilemättä hyvä tietää miksi.
Aika hyvin sanottu? Huomaan olevani vaaran partaalla. Tässäkin sanoja, joihin voisi kiintyä liikaa. Asioita, joilla voi lyödä muita. Oppia, jota voisi palvoa kohteen unohtaen.
Kristinuskossa kukaan ei ole turvassa turtumukselta. Puhetta emme voi välttää. Mutta tarvitsemme järkyttyneen tietoisuuden, että siinä ei ole läheskään kaikki. Elävä Jumala pakenee ihmisen määritelmiä, muuten hän ei elävä olisikaan.
Kirkko ja kaupunki, Toukokuu 1998
