He haisevat

31.1.1995

Heillä ei ole intuitiota. He ajattelevat kaavamaisesti. He eivät osaa käsitellä tunteitaan. Seksin hienomotoriikasta he eivät ymmärrä mitään. He ovat eksyksissä identiteettinsä kanssa. He pukeutuvat surkeasti. He haisevat.

Jos puhuisin näin mistä tahansa vähemmistöistä, etnisistä ryhmistä, kokonaisista roduista tai vaikkapa eläimistä, olisin jo tehnyt kuolemansynnin. Naisista puhumattakaan – sitä ei uskalla edes ajatella. Mutta puolesta ihmiskuntaa saa sanoa, mitä ikinä huvittaa.

Miksi miestä koskevia stereotypioita saa laukoa niin huolettomasti? Saa tehdä miten hurjia yleistyksiä tahansa, ja tiedostavan älykön maine vain kasvaa.

Jos naisyksilö valitsee sukkiensa värin väärin tai pomoilee taitamattomasti, kysymys on yhden ihmisen tragediasta. Sukupuoli on siinä tapauksessa satunnainen ominaisuus.

Miesyksilön kohdalla vastaavat erheet ovat jalkoväliin palautuvia kiinteitä ominaisuuksia. Ne kertovat meille millainen suomalainen mies on.

Ei tämä ole koko totuus, tiedän sen, mutta riittävän silmiinpistävä seikka se on. Viime vuoden sosiologinen hitti oli suomalaisen miehen kurjuuskuvailu. Loppuvuodesta laajat vuodatukset alkoivat jo toistaa itseään, enää kilpailtiin vain ilmaisujen mehukkuudesta.

Voisiko vastaavanlaisia tutkimuksia tehdä naisista, kenenkään protestoimatta? Minä epäilen.

Yleistyksillä on toki kiistatonta arvoakin. Maailmalla liikkuessa voi olla hyvä tuntea niin sanottu japanilainen, saksalainen tai amerikkalainen luonne. Sen sijaan en ole vakuuttunut ihmisluonteen ominaisuuksien jyrkän kahtiajaon hyödyllisyydestä.

Miksi nähdä kaikki se vaiva ja uuttaa miehestä esiin "miehiset" ominaisuudet ja naisesta "naiselliset" vain joutuaksemme toteamaan, ettei kukaan mahdu karikatyyriin. Loppuaika kuluu ominaisuuksien uusjaossa, sen selvittämisessä kuinka paljon miehessä on naisominaisuuksia tai päinvastoin.

Nykyisen mies-naiskeskustelun piirteet harmittavat minua. En tiedä olenko enemmän pahoillani miehen puolesta vai omasta puolestani. Minulla on alkukantainen – ehkä jo perverssi – tarve tuntea kunnioitusta miessukupuolta kohtaan.

Ei pelkästään sitä yhtä miestä, rassukoiden joukosta seulottua poikkeusyksilöä kohtaan vaan miestä yleensä. Puhtaasti nautinnollisista syistä, elämänilon vuoksi, ja naiseudenkin.

Vihreä Lanka, Helmikuu 1995

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *