Arvoisa puhemies, Cancúnin kokousta on kutsuttu onnistumiseksi, ja sanavalinta on perusteltu vain tietäen, että ennakkoon ei odotettu mitään. EU:n kannalta on kuitenkin tärkeätä, että toteamme tosiasiat: päästöjen vähentämisessä mikään ei liikahtanut eikä mitään vähennyssitoumuksia syntynyt. Meillä ei ole globaalia sopimusta näköpiirissä, eikä meillä ole mitään sellaista, joka antaisi aihetta kiristää EU:n omaa ja yksipuolista tavoitetta 20 prosentista 30 prosenttiin.
Cancúnissa parlamentin delegaatio tapasi Achim Steinerin, UNEPin johtajan, joka sanoi vakavalla naamalla, että Euroopalle on ollut pelkästään hyötyä 20 prosentin tavoitteesta – se on kuulemma boostannut meitä eteenpäin ja parantanut kilpailukykyämme. Siksi hän kannatti tavoitteen kiristämistä edelleen.
Haluaisin nyt haastaa kaikki ne yritykset, jotka ovat globaalissa bisneksessä mukana ja mielestään altistuvat hiilivuodolle: kertokaa Achim Steinerille ja vastaaville vaikutusvaltaisille järjestöjohtajille teidän taloudellisista realiteeteistanne. Näyttäkää selvin luvuin päästökaupan aiheuttama suora ja epäsuora kustannusnousu, jos olette eri mieltä.
Ei ole oikein Euroopan kansalaisia ja työntekijöitä kohtaan, jos keskeiset päättäjämme, – jopa komissiossa, josta Steiner lienee tietonsa saanut – pidetään keinotodellisuudessa, jalat tukevasti ilmassa.
Cancúnin menestys oli sitä, että poliittista ylpeyttä pelastettiin: sovittiin, että asiasta tullaan sopimaan. Tajutaan, että ilmastohype on laantumaan päin, ja ilmastonmuutoksesta tulee normaali, arkinen asia. Viihdekulttuuri ja showbisnes sen ympäriltä hiipuvat. Ehkä se on hyvä. Päästään asiaan: takaisin järkevään kokonaisvaltaiseen ympäristönsuojeluun.
