Komissio vastasi Korholan kysymykseen harmaan talouden vaikutuksesta jäsenmaiden maksurasitukseen

KIRJALLINEN KYSYMYS E-1244/06
esittäjä(t): Eija-Riitta Korhola (PPE-DE)
komissiolle

Aihe: Harmaan talouden vaikutus jäsenmaiden maksurasitukseen

EU:n omat varat muodostuvat maataloudesta ja sokerintuotannosta perittävistä maksuista, EU:n ulkorajoilla perittävistä tulleista, arvonlisäveropohjaan perustuvasta maksusta, bruttokansantuloon perustuvasta maksusta sekä joistakin sekalaisista tuloista. Näistä sekä arvonlisäveropohjaan että bruttokansantuloon perustuvan maksun jäsenvaltiokohtaiseen määrään vaikuttaa luonnollisesti vain se osa taloudellisesta toiminnasta, joka tapahtuu laillisesti.

Harmaa talous aiheuttaa vuosittain merkittävät vahingot EU-maiden talouksille, ja sen torjunta onkin yksi EU:n tärkeimmistä tavoitteista. Tilanne eri jäsenmaissa vaihtelee kuitenkin suuresti, ja arvioiden mukaan mm. pimeän työn arvon suhde bruttokansantuotteeseen vaihtelee EU-maissa 1,5–30 %:n välillä.

Näin ollen EU:n omien varojen järjestelmä ainakin epäsuorasti suosii niitä jäsenmaita, joissa harmaa talous, pimeä työ ja korruptio ovat suhteessa suurimpia. Vastaavasti kärsijöitä ovat ne jäsenvaltiot, jotka ovat onnistuneet harmaan talouden vastaisessa työssä, sillä suhteellisesti suurempi jäsenmaksu tarkoittaa korkeampaa yleistä verorasitusta ja tätä kautta myös kilpailuhaittaa.

Mitä komissio aikoo tehdä harmaan talouden, pimeän työn ja korruption torjunnan tehostamiseksi ja tätä kautta sekä sisämarkkinoiden toiminnan parantamisen että jäsenmaiden maksurasituksen oikeudenmukaisemman kohdentumisen puolesta?

E-1244/06FI
Dalia Grybauskait?n
komission puolesta antama vastaus
(22.6.2006)

Yhteisöjen omat varat ovat peräisin tulleista ja maatalousmaksuista, alv-osuudesta ja bruttokansantuloon (BKTL) perustuvasta maksuosuudesta. Viimeksi mainittu tulolähde on näistä selvästi suurin. Harmaalla taloudella saattaa olla vaikutuksia kaikkiin näihin tulolähteisiin. Komissio on arvoisan parlamentin jäsenen tavoin huolissaan veropetosten määrästä, vaikkakin kansallisten verojärjestelmien toiminta kuuluu pääasiassa jäsenvaltioiden toimivaltaan. Verohallinnon organisointi ja asianmukaisten valvontastrategioiden kehittäminen ovat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja vastuulle kuuluvia asioita.

Komissio myöntää, että erot harmaan talouden merkittävyydessä voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden suhteellisiin osuuksiin BKTL-varoista, joiden osuus yhteisön tuloista on nykyisin kahden kolmanneksen ja kolmen neljänneksen välillä, ja että nämä erot voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden budjettimaksuihin. Alv-petosten määrä asianomaisessa jäsenvaltiossa voi vaikuttaa BKTL:n laskentaan (1).

Harmaa talous on kuitenkin erittäin monimutkainen ilmiö, ja sitä on äärimmäisen vaikea mitata. Komission tilastoasiantuntijat eivät pysty esittämään minkäänlaisia arvioita jäsenvaltioiden harmaan talouden mittasuhteista. Tiettyjen asiantuntijoiden ja tutkijoiden viime vuosina julkaisemien harmaata taloutta koskevien arvioiden suurimpana heikkoutena on se, että niissä ei ole pystytty yksilöimään sitä harmaan talouden osaa, joka jo sisältyy jäsenvaltioiden BKTL:oon.

Voidakseen varmistaa jäsenvaltioiden tasapuolisen kohtelun siltä osin kuin on kyse niiden maksuosuuksista yhteisön talousarvioon komissio teki helmikuussa 1994 BKTL-lukujen kattavuutta koskevan päätöksen (2) , jolla otettiin käyttöön yhteinen menetelmä sen varmistamiseksi, että BKTL:a koskevat arviot ovat kattavia ja sisältävät toiminnan, joka itsessään on laillista mutta josta ei ole ilmoitettu viranomaisille.

Sikäli kuin on kyse kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä määritellystä laittomasta toiminnasta (esim. huumausainekaupasta) komissio tekee tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden tilastolaitosten kanssa BKTL-komiteassa, jossa ne kaikki ovat edustettuina, tarkoituksenaan selvittää, olisiko tällaisen toiminnan arviointiin mahdollista kehittää luotettavia ja vertailukelpoisia menetelmiä.

Harmaa talous vähentää jäsenvaltioiden alv-tuloja ja siten jäsenvaltioiden osuutta kyseiseen veroon perustuvista omista varoista. Komissio tarkasteli jäsenvaltioiden alv-menettelyjä ja antoi suosituksia niiden parantamiseksi viidennessä neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1553/89 (3) 12 artiklan mukaisessa alv-varoja koskevassa kertomuksessaan, joka toimitettiin Euroopan parlamentille tammikuussa 2005. Komissio on ryhtynyt kertomuksen johdosta jatkotoimiin yhdessä jäsenvaltioiden verohallintojen kanssa.

Komission tehtävänä on, toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen, varmistaa, että jäsenvaltioiden menetelmät veropetosten torjumiseksi ovat yhä yhdenmukaisempia ja kattavampia. Tästä syystä komissio ilmoitti vuoden 2006 lainsäädäntö- ja työohjelmassaan laativansa tiedonannon, jonka tarkoituksena on käynnistää keskustelu kattavan petostentorjuntastrategian soveltamisesta EU:n tasolla. Komissio hyväksyi 31. toukokuuta pitämässään kokouksessa kyseisen neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle osoitetun tiedonannon tarpeesta laatia yhteensovitettu strategia veropetosten torjunnan tehostamiseksi.

Muun muassa suurimittaisia kansainvälisiä alv-petoksia silmällä pitäen komissio on lisäksi tehnyt ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi keskinäisestä hallinnollisesta avunannosta yhteisön taloudellisten etujen suojaamisessa petoksilta ja muulta laittomalta toiminnalta (4) . Ehdotuksen tavoitteena on helpottaa tiedonkulkua petosten ja kaiken muun yhteisön taloudellisiin etuihin vaikuttavan laittoman toiminnan torjumiseksi.

Ehdotetulla asetuksella otettaisiin käyttöön järjestelmä sekä jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäistä että kyseisten viranomaisten ja komission välistä yhteistyötä varten. Järjestelmä perustuisi tietojen toimittamiseen sellaisista liiketoimista, jotka ovat erityisen merkityksellisiä yhteisön tasolla. Asetuksen kohteena ovat yhteisön tuloihin tai menoihin todennäköisesti vaikuttavat liiketoimet, alv-lainsäädännön rikkomistapaukset ja tällaisesta laittomasta toiminnasta saadun hyödyn rahanpesu.

Ehdotetussa asetuksessa säädetään myös rahanpesun torjunnasta vastaavilta tahoilta peräisin olevien taloudellisten tietojen käytöstä, sillä tällaiset tiedot epäilyttävistä liiketoimista voivat antaa viitteitä petosoperaatioista jo niiden varhaisvaiheessa ja siten helpottaa yhteisön etuihin kohdistuvien petosten paljastamista ja ehkäisemistä.

(1) Tilintarkastustuomioistuin on todennut, että ”kuten komissio korostaa, näillä tehokkuuseroilla (sillä, kuinka tehokkaasti jäsenvaltioiden viranomaiset huolehtivat alv:n perimisestä) on kuitenkin tietty vaikutus yhteisön varoihin”, koska ne saattavat vaikuttaa BKTL:n laskentaan. ”…Tämä saattaa näin ollen vaikuttaa paitsi rahoitusvastuun jakautumiseen jäsenvaltioiden kesken myös budjettivarojen sallittuun enimmäismäärään, joka vahvistetaan prosenttiosuutena BKTL:sta”. Niinpä vaikka alv poistettaisiin omien varojen järjestelmästä, alv-petokset vaikuttaisivat jatkossakin järjestelmän toimintaan asianomaisen maan virallisen BKTL:n supistumisen myötä (erityiskertomus nro 6/98 alv- ja BKTL-varojen järjestelmää koskevasta arviosta, EYVL C 241, 31.7.1998).
(2) Päätös 94/168/EY, Euratom (EYVL L 77, 19.3.1994).
(3) EYVL L 155, 7.6.1989.
(4) KOM(2004) 509.

Share Button

26.kesäkuu 2006

21:00

0 kommenttia

Kommentoi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti:
Nimi:
Sähköposti: