Vallanvaihdoksen aikaa elävä EU:n komissio saa loppusyksystä ratkaistavakseen vaikean kysymyksen Turkin EU-jäsenyysneuvotteluiden alkamisesta. Oikean mielipiteen raamit tuntuvat jo olevan piirretyt ilmaan, ja kömpelöllekin trendien vainuajalle lienee tullut selväksi kahdesta se sopivampi mielipide. Ainakin siitä ollaan vakuuttuneita, että uskonto ei saa asiaa ratkaista EU:n ei pitäisi olla mikään suljettu kristittyjen klubi.
Outoa ehkä, tällaisessa ilmapiirissä nimenomaan uskonto voi muodostua ratkaisun perusteeksi, merkillisen kierteen kautta. Juuri siksi, että Turkki on islamilainen maa, ei haluta antaa mitään aihetta syrjintäsyytöksiin. Todellinen riski silloin on, että Turkin jäsenyyskriteerien ehtoja tarkastellaan löysemmin kuin jos toimittaisiin vastaavan kristillisen maan kanssa.
On myönnettävä, että Turkki on ottanut merkittäviä askelia kohti EU-kelpoisuutta. Kurdin kielen käyttö sallittiin tiedotusvälineissä, pidätysajat lyhenivät seitsemästä neljään päivään ja poliittisten puolueiden kieltäminen vaikeutui. Valtionvastaisten mielipiteiden rangaistavuus poistettiin ja tasa-arvo kirjattiin perustuslakiin. Kuolemanrangaistus poistettiin kokonaan kesällä 2002.
Uudistuksista huolimatta Turkissa kidutetaan edelleen sekä miehiä, naisia että lapsia. Poliittista syistä kidutettujen osuus oli 95,1 prosenttia, joista suurin osa oli kurdeja. Naisten kiduttaminen vankiloissa ja poliisilaitoksilla on yleisempää kuin miesten. Vaikka pyrkimyksiä muutokseen on ollut, Turkin hallitus näyttää käytännössä edelleen hyväksyvän kidutukset osana valtion terrorisminvastaista taistelua. Kurdikylien tuhoaminen, jatkuvat rajaloukkaukset Irakin Kurdistanin puolella, mielivaltaiset kristittyjen pidätykset, kidutukset poliisilaitoksilla ja vankiloissa, raiskaukset ja nöyryyttävät neitsyyskokeet ovat Turkin arkea.
On pakko todeta tylysti, että Turkin valtion sallimat nykyiset käytännöt eivät vielä vastaa sitä mitä EU:n arvoina pidetään. Jollei niistä pidetä melua nyt, tuskin sitten koskaan. Ihmisoikeuksien alennusmyyntiin ei ole varaa.
Like-kustantamo julkaisi keväällä ajankohtaisen teoksen Turkin ihmisoikeustilanteesta. FM Kirsti Härkösen kirja Kunniallisen naisen taakka perustuu Härkösen useisiin tutkimusmatkoihin, jotka hän teki työryhmänsä kanssa Turkin kaakkoisosaan. Dokumentoidut yksityiskohdat ovat karmeaa luettavaa. Suosittelen.
Vaikka ei ole aika puhua jäsenyydestä, yhteinen etu edellyttää Turkin ottamista hautomoon. Turkin ja EU:n väliset suhteet tulisi rakentaa erillisten sopimusten ja ohjelmien avulla niin, että Turkin kehittymiselle ihmisoikeuksia kunnioittavaksi demokratiaksi annetaan voimakas käytännön tuki. Se on erityisen tärkeää nyt, jotta Turkissa jo toteutetut lainsäädännölliset uudistukset voisivat juurtua käytännön toimintaan ja kuilu hallituksen politiikan ja käytännön toimeenpanon välillä saadaan luotua umpeen. Tämä on tärkeää myös niille, jotka Turkin sisällä tekevät ihmisoikeustyötä ja rakentavat kansalaisyhteiskuntaa.
Nykypäivä, 13.08.2004
