Arvoisa puhemies,
Käsittelyssä olevat kaksi Jorge Moreira Da Silvan laatimaa mietintöä ovat merkittäviä yhteisön valmistautuessa Kioton sopijapuolten kokoukseen ensi kuussa. Sekä tiedonanto yhteisön ilmasto-ohjelman laadinnasta että vihreä kirja yhteisön sisäisestä päästökaupasta pyrkivät siihen, että EU:lla on johtava rooli kansainvälisessä taistelussa ilmastomuutoksen hidastamiseksi. Uskon, että Moreira Da Silvan työ on tätä tavoitetta edistänyt.
Euroopan ympäristökeskuksen arvion mukaan EU:n kasvihuonekaasujepäästöjen odotetaan kasvavan 6 % vuosien 1990 ja 2010 välillä. Se esittää arviossaan myös, että päästöt kasvavat selvästi eniten liikenteen alalla. Erityisesti kaupunkiliikenne on avainasemassa liikenteen CO2-päästöjen vähentämisessä. Siksi valiokunta rohkaisee komissiota tekemään uudessa vihreässä kirjassaan ehdotuksia taajama-alueiden liikennekulttuurin muuttamiseksi, jotta kasvihuonekaasupäästöt saadaan vähenemään pysyvästi, ja pitää tarpeellisena lisäystä julkiselle liikenteelle annettavaan tukeen.
Valiokunta moittii komissiota siitä, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevassa EU:n strategiassa politiikka ja toimenpiteet ovat toissijaisia. Tätä ei voida hyväksyä, jos EU todella aikoo olla johtavassa asemassa ilmastomuutoksen hidastamisessa. EU:n oma panos on tarpeen varsinkin siksi, että sopimuspuolten kuudennen konferenssin tuloksista ei vielä voi olla varmuutta.
Arvoisa puhemies,
nyt haluan olla yksinkertainen. Minusta tuntuu ettemme ole vieläkään tajunneet tilanteemme vakavuutta ilmastomuutoksen suhteen. Poliitikkoina olemme tottuneet tekemään kompromisseja lähes kaikesta ja oppineet että maailma on sen muotoinen: kompromissin muotoinen. Mutta nyt meillä on vastassamme osapuoli, jonka kanssa emme voi neuvotella. Luonto on kova tosiasia, se ei suostu kompromisseihin, se ei alistu sopimuskumppaniksi, se vain on. Tämä on niin yksinkertaista että melkein hävettää sanoa se, mutta juuri tässä, uskon, on ajattelumme pahin hämmennyspiste.
