Tämä blogisarja on päivittäistä reflektointia ja irtiottoja ev.lut.seurakuntien joulukalenterin tekstien pohjalta. Varsinaisen joulukalenterin tekstit on laatinut kirjailija Antti Nylén. Tässä linkissä kerron, miksi aloin kirjoittaa varjokalenteria.
3. luukku: Kauhtuneiden sanojen takana Jeesus on aina vastasyntynyt
MITÄ SE ON: Vaikka sanat kuluvat suussamme tunnottomiksi, todellisuus säväyttää aina.
Tunnettu ranskalainen kirjailija Georges Bernanos kuvasi Maalaispapin päiväkirjassa sitä taistelua, jota käymme sanojen ja kielen kanssa: ”Muuan ihmisen käsittämättömimpiä onnettomuuksia on se, että hänen täytyy uskoa kallisarvoisin omaisuutensa johonkin niin horjuvaan ja valitettavan taipuisaan kuin sanaan.” Sanat voi helposti käsittää väärin – etenkin jos tahtoo, mikä on tyypillistä meidän ajallemme – , niillä voi aiheuttaa väärinkäsityksiä ja muuttaa maailmaa, mutta ne myös kuluvat tunnottomiksi. Kukaan ei tätä jälkimmäistä ilmiötä kykene välttämään. Maailmassa on perustettu monta kirkkoa ja seurakuntaa sillä ajatuksella, että koska nuo toiset puhuvat pelkkiä fraaseja ja liturgiaa, tarvitaan tuoretta puhetta – kunnes on synnytetty uusi puheenparsi, joka kuluu ja kyllästyttää yhtä paljon kuin entiset. Jos haluamme puhua tavalla, joka koskettaa, joudumme näkemään jatkuvaa vaivaa yrittäessämme saada koviksi tallatut verbaaliset polut jälleen eläviksi. Tai: on mentävä uskon räjähtävään ytimeen, alkulähteille.
Juuri tästä syystä kristinuskon ajatus siitä, että totuus on persoona, on niin kiinnostava. Totuus ei ole sarja väitelauseita, eikä sitä voi mahduttaa yhteenkään uskontunnustukseen. Totuus on persoona, jota ei oteta haltuun vaan jota lähestytään ja kaivataan. Siksi usko ei ole totenapitämistä vaan suhde.
Tästä ajatuksesta nousee myös kristillinen mystiikka. Ajatus Kristuksen syntymisestä yhä uudestaan on ikivanha kristillinen perinne. Hän ei syntynyt ainoastaan kerran Betlehemissä vaan hänet kohtaavien ihmisten sydämissä. Sen ihmeen tekee Pyhä Henki, jota sanotaan eläväksitekijäksi. Myös ehtoollisen sakramentissa Jeesus syntyy ja tulee eläväksi, ja siksi ehtoollislautasta onkin joskus nimitetty seimeksi.
Jeesus-lapsi syntyy uudelleen myös Vexi Salmen sanoittamassa joululaulussa Sydämeeni joulun teen, joka on nykyään yksi rakastetuimpia joululauluja. Tuo hengellistä kaipausta kuvaava laulu oli tosin juuttua kirkolliseen mankeliin, kun jotkut tulkitsivat sen edustavan jälleensyntymisoppia. Kun luovuus ja oikeaoppisuus kohtaavat, luovuus ottaa helposti turpiin. Väärinkäsitykset kuitenkin selvitettiin, ja laulua veisataan joka ikisessä Kauneimpien joululaulujen illassa tänäkin vuonna.
Keskiviikkona 4.12 avaan neljännen selitysluukun.
