Tämä blogisarja on päivittäistä reflektointia ja irtiottoja ev.lut.seurakuntien joulukalenterin tekstien pohjalta. Varsinaisen joulukalenterin tekstit on laatinut kirjailija Antti Nylén. Tässä linkissä kerron, miksi aloin kirjoittaa varjokalenteria.
Luukku 15: Joulu, kuten vauvan itku, ei jätä rauhaan. Se on sen tehtävä. ![](https://www.korhola.com/wp-content/uploads/2024/12/15-300x286.jpg)
MITÄ SE ON: Vauva ei lopeta, kunnes olet huomannut hänet. Joulu tulee, valmistaudut tai et, mutta tuskin voit olla huomaamatta. Tätä et voi ohittaa.
Kolmantena adventtisunnuntaina muistellaan Johannes Kastajaa, jonka koko elämä oli omistettu valmistamaan tietä saapuvalle kuninkaalle. Luukkaan evankeliumin kolmas luku alkaa komealla esittelyllä: ”Keisari Tiberiuksen viidentenätoista hallitusvuotena, siihen aikaan kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana, kun neljännesruhtinaina hallitsivat Galileassa Herodes, Itureassa ja Trakonitiksen maassa hänen veljensä Filippos ja Abilenessa Lysanias ja kun ylipappeina olivat Hannas ja Kaifas, tuli Jumalan sana Johannekselle, Sakariaan pojalle, joka eli autiomaassa.” Emme tiedä, onko Luukkaalta tahallista sarkasmia vai pelkkää tunnollista historiankirjoitusta, että lueteltuaan kaikki aikansa maalliset ja hengelliset mahtimiehet, hän kertoo Jumalan valinneen näistä kaikista puhekumppanikseen erämaassa asuvan miehen, jonka ainoa titteli oli olla isänsä poika.
Johannes oli saanut tehtävänsä jo ennen syntymäänsä. Tehtävä oli kulkea mainostamassa tulevaa Messiasta, joka ratkaisisi maailman syyllisyysongelman. Tämän voi päätellä jonkinlaiseksi merkittäväksi tunnustukseksi ennakkomarkkinoinnin idealle. Jopa Jumala itse näyttää olevan sitä mieltä, että merkittävä kampanja vaatii kunnon lanseerauksen. Mitä järkeä olisikaan panna kaikki panokset peliin ja antaa sitten tapahtuman livahtaa ohi ilman, että kukaan huomaa? Niinpä Jumalakaan ei lähettänyt poikaansa maailmaan pohjustamatta sitä kunnolla, ja merkittävin ennakkomarkkinoija tai brändääjä oli Johannes Kastaja, jonka koko elämä ja erämaassa vietetyt vuodet tähtäsivät messiaan tuloon: Nyt tulee hän, joka on luvattu, hän, joka ottaa pois maailman synnin. Katumus ja parannuksenteko eivät siis jää roikkumaan ilmaan, on joku, joka todella voi ottaa pois syntimme, joku jolla tulee olemaan valta siihen.
Johanneksen kirkas hetki ja täyttymys kastaessaan Jeesuksen himmeni myöhemmin, kun hän tuli epävarmaksi Jeesuksen henkilöstä. Jeesus ei ollutkaan sellainen kuin hän oli kuvitellut. On helppo käsittää miksi. Ehkä hän oli odottanut jotain näyttävämpää elämänkohtaloa myös omalle kohdalleen messiaan tienraivaajana, ei vankityrmää, jonne hän oli päätynyt moitittuaan Herodeksen naismakua. Ja oliko tuo syntisten ja huonomaineisten kanssa veljeilevä Jeesus sittenkään se luvattu vapauttaja, joka panee kansansa asiat kuntoon ja tuo oikeuden? Johannes halusi vastauksen suoraan Jeesukselta. Siksi hän lähetti vankilasta opetuslapsensa tiedustelemaan asiaa. ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla vai pitääkö meidän odottaa toista”. Delegaatio pyysi yksiselitteistä vastausta: oletko vai etkö ole.
Jeesus ei kuitenkaan antanut sitä heille. Hän pyysi heitä vain katsomaan ympärilleen ja viittasi vanhan testamentin profetiaan. ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.” Jeesus palautti kysymyksen takaisin Johanneksen itsensä pääteltäväksi.
Kyllä Jeesus oli se, jonka piti tulla. Toisaalta hän ei ollut se, josta unelmoitiin – odotukset olivat olleet eri tavoin väritettyjä ja vääristyneitä. Jeesuksen lopputervehdys Johannekselle oli: ”Onnellinen se, joka ei pety minuun”. Kreikankielisessä Uudessa testamentissa tässä yhteydessä käytetään sanaa skandalon. Sana on usein käännetty myös kompastuskiveksi. Jeesus tiesi olevansa skandaali.
Daniel Nylund on sanonut sen mieliinpainuvasti: ”Skandaali on kynnys, johon emme malta olla kompastumatta, kivi jonka päälle ajamme, vaikka kuinka keskitymme sen kiertämiseen, haljennut hammas, jota kieli palaa lipomaan uudelleen ja uudelleen, kunnes kieli on veressä.” Tätä et voi todellakaan ohittaa.
Maanantaina 16.12. avaan 16. luukun.