Aamu alkoi LUKEn paneelissa Helsingissä, jossa joukko ehdokkaita vastaili metsänäkemyksistään. Tämä keskustelu löytyy jossain vaiheessa netistä, mutta koska saimme etukäteen keskustelun rungon kysymyksineen ja väittämineen, laitan nyt näkemykseni esille, koska kaikkea ei keskustelussa ehtinyt sanomaan. Aihe on niin keskeinen Suomelle, että avoimuus on paikallaan:
Ensimmäinen väittämä, johon kaikki panelistit vastaavat:
Ovatko EU:n suurimmat haasteet ja mahdollisuudet mielestäsi sektorikohtaisia (kuten maatalous, metsä ja energia) vai poikkileikkaavia (kuten huoltovarmuus, turvallisuus, ilmasto, kestävä kehitys, kiertotalous, jne)
Vastaukseni: EU:n haasteet ovat poikkileikkaavia!
Metsät
Väittämä: Suomen metsiin kohdistuva EU-sääntely on tarpeellista?Kyllä/Ei-vastaus
Vastaukseni: EI! On päivänselvää, että valtaosa viime vuosien metsiin välillisesti ja välittömästi vaikuttavasta lainsäädännöstä on ollut ideologista. Lisäksi se on paikoin niin byrokraattista mm. EUDR osalta, että hyväkin tavoite hukataan järjettömän byrokratian alle.
Toisaalta tarpeellista sääntelyä ei näy eikä kuulu. Esimerkiksi kaupan olevan sahatavaran standardit vaihtelevat edelleen jäsenmaiden ja jopa jäsenmaiden osavaltioiden (Saksa) välillä. Ne ovat selvästi kaupan este ja jopa tehty sellaisiksi. Toisaalta sahatavaran ja siitä tehtyjen tuotteiden, kuten rakennuselementtien, vienti olisi hyvin mahdollista, toisin kuin vaikka betonin, joka on liian painavaa kuljetettavaksi. Tilanne siis välillisesti tukee betoniteollisuutta .
Keskustelunaihe 1: Metsiin liittyvä sääntely. Mitä aiot meppinä tehdä, jotta metsiin liittyvän EU-sääntelyn vaikutuksista saataisiin kokonaisarvio?
Vastaukseni: Metsiin liittyvä sääntely on kasvanut eksponentiaalisesti ja niiden vaikutuksia on arvioitu yksitellen (ja silloinkin paikoin pintapuolisesti) – mutta kokonaisarviota niiden yhteisvaikutuksesta ei ole tehty. Tämä on ehdottoman välttämätöntä ja meppien (sekä jäsenvaltioiden) on yksinkertaisesti vaadittava kokonaisarviota komissiolta; jos riittävä määrä jäsenvaltioita ja parlamentti sitä vaatii, komission on se tehtävä. Kokonaisarvioon tulisi kuulua ei vain vaikutukset metsätalouteen vaan koko arvoketjuun, eli teollisuuteen ja sen työpaikkoihin.
Keskustelunaihe 2: Metsät ja ilmasto. Pitäisikö EU:ssa priorisoida metsien käyttöä ensisijaisesti hiilinielujen vai kansantalouden vahvistamiseksi?
Vastaukseni: Tällainen joko-tai kysymys on tarpeeton. Aktiivinen metsänhoito on parasta hiilinielujen kannalta ja antaa mahdollisuuden myös kestävän biomassan hankintaan. Tätä myös IPCC on esittänyt jo vuosien ajan raportissaan. Suomen metsien runkopuuston määrä on kasvanut 1950-luvulta tähän päivään asti 70 prosenttia, mistä valtaosa on hyvän metsänhoidon ansiota. Ja ihan vain siksi, että metsiä on käytetty kansantalouden vahvistamiseksi.
Keskustelunaihe 3: Enemmän arvonlisää metsistä. Kuinka vauhdittaisitte meppinä investointeja, joilla saisimme Suomeen ja Eurooppaan enemmän arvonlisää metsäteollisuuden tuotteista?
Vastaukseni: Investointien kannalta olennaista on, että EU:n sääntelyriski ja -taakka vähenee. Metsäteollisuuden investoinnit ovat järjestään miljardiluokkaa eikä sellaiseen kukaan ole valmis, jos lainsäädäntö heilahtelee ja lainsäädännön sykli on moninkertaisesti nopeampi kuin investointisykli. EU on nyt vuosikymmenet puhunut “paremmasta lainsäädännöstä” – olisi aika jo saada edes “hyvää lainsäädäntöä”, joka antaa keskipitkän tähtäimen regulaatiosta investointeja harkitseville yrityksille. Eikä tämä ole välttämätöntä pelkästään metsäteollisuuden investoinneille vaan kaikelle investoinnille. Sellu- ja kartonkitehtaat ovat miljardiluokkaa, mutta esimerkiksi sellun tai selluntuotannon sivutuotteiden jalostus ei ole, ja se olisi jatkossa erittäin tärkeää jalostusasteen kohottamiseksi. Esimerkkejä: puisia kylpyhuonekalusteita valmistava Woodio, selluntuotannon jäteliemen jalostaminen uusiutuvaksi dieseliksi ja naftaksi sekä edelleen niiden jatkojalostaminen muoveiksi, mitä tehdään täysillä (kaikki Arlan kartonkipakkaukset on päällystetty puupohjaisella muovilla). Käsittääkseni myöskään tekstiilikuituja puusta tekevät tehtaat eivät maksa noin paljon. Näitä esimerkkejä riittää.
+ Biotalous seuraavan komission ohjelmaan: koko EU hyötyy, jos se ottaa tässä kärkipaikan, ja Suomella taas on annettavaa (ja saatavaa) edellä kulkijana. Mahdollisuuksia on erityisesti Itä-Euroopan metsäisissä maissa, kuten Romania.
+ Pohdittavaksi metsiä koskevien asioiden koordinaatio uudessa komissiossa – metsätyöryhmän rooli? Mutta siihen kannattaa valmistautua, että joku esittää tai tyrmää yhteisen metsäpolitiikan. Minulla ei ole siihen sinänsä kantaa, vaan ajattelisin, että siitä voisi olla hyötyäkin (metsäasioita käsiteltäisiin yhdessä paikassa eikä se olisi jokaisen pääosaston riepoteltavana ties mistä lähtökohdista käsin), kunhan vain pidetään huoli, ettei se johda kaavamaisiin, koko EU:n kattaviin metsänhoitosääntöihin, mikä olisi (ja on) myrkkyä, kun metsät ja metsänomistajarakenne ovat eri maissa niin erilaisia.
Maatalous
Väittämä: Suomi voi kasvaa lähitulevaisuudessa Euroopan ruoka-aitaksi. Kyllä/Ei-vastaus
Vastaukseni: Ei. Euroopan ruoka-aitta kuulostaa siltä kuin yhtäkkiä olisimme uusi Ukraina. Ei kuulosta realistiselta. Mutta omavaraisuudesta ja korkeasta laadusta voimme huolehtia. Eehkä joillakin niche-markkinoilla, kuten jotkut mausteet (kuminassa olemme iso maa) tai vaikkapa kaura.
Keskustelunaihe 1: Ruoantuotannon ympäristövaikutukset. Miten pyrkisit meppinä vaikuttamaan ruoantuotannon päästöjen vähentämiseen vaarantamatta ruoantuotannon omavaraisuutta ja ruoka-alan kasvua? Pitääkö Suomen luopua turvemaiden viljelystä, jotta pääsemme ilmastotavoitteisiin?
Vastaukseni: Ainakin omasta mielestäni järjetön pellonraivausvaatimus karjataloudessa pitäisi poistaa. Yhä kasvava peltoala ja lannanlevitys sille olisi varmaan paremmin hoidettu tukemalla karjatalousyrittäjiä vaikkapa biokaasun tuotannossa.
Olemassa olevan maatalousmaan käyttö optimaalisesti ruuantuotantoon olisi plussaa. Raivauspainetta syntyy, kun maata ei ole tarjolla, ja tilan kannattavuus tai lannanlevityspinta-ala lisämaata edellyttäisi. Pysyvän nurmen vaatimus 2022 jälkeen raivatuille pelloille jo rajoittanee raivausta jonkin verran, mutta peltomarkkinan saaminen liikkeelle olisi mielestäni olennaista, jotta olemassa oleva maatalousmaa käytettäisiin optimaalisesti. Tässä kyse tukijärjestelmästä ja tukien kohdentamisesta, mutta toki myös kansallisista valinnoista.
Turvepeltojen käsite – mistä puhutaan, mistä kaikesta Suomi olisi luopumassa? Esimerkiksi viime kesänä turvepellot olivat ”turvapeltoja” siinä mielessä, että niiltä saatiin sääoloiltaan erittäin hankalana kesänä hyvät sadot.
Keskustelunaihe 2: Ruokaturva, omavaraisuus ja huoltovarmuus. Miten Suomi voi auttaa vahvistamaan Euroopan ruokaturvaa ja huoltovarmuutta ruoan osalta?
Vastaukseni: Suomella on potentiaalia tuottaa ruokaa yli omien tarpeidemmekin, jos niin halutaan ja kannattavuuskysymykset ratkaistaan. Sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä alueita muuttuu viljelykelvottomiksi etelämpänä. Ruoantuotannon riskit kasvavat. Viljelyedellytysten keskiöön nousee mm. vesivarat ja niiden resurssitehokas käyttö. Siellä, missä asioista pystytään tekemään ilmasto- ja ympäristöviisaasti, kannattaa tuottaa ruokaa. Suomalainen pitkälti nurmeen perustuva viljely pärjää tässä kisassa.
Suomessa on osaamista ja potentiaalia kehittää ruokasektoriaan tuottamaan kotimarkkinan lisäksi enemmän myös vientiin. Eläinten ja ympäristön hyvinvoinnin korkeat vaatimukset sekä lyhyt kasvukausi ja pitkät etäisyydet toki tarkoittavat, että viennissä on panostettava korkean lisäarvon tuotteisiin, jotta se on taloudellisesti kannattavaa. Bulkkia meillä ei vietäväksi ole, koska Suomessa lainsäädännön standardit ovat niin korkealla, että alimmillakin standardeilla tuotettu tuote on maailman mittakaavassa premiumia.
Irlanti on esimerkki maasta, joka on kääntänyt ruokasektorin vahvuudekseen, ja uskon että meillä on siihen sama mahdollisuus. Toistaiseksi julkista keskustelua vaivaa vielä ajatus ja asenne, että ruoantuottaminen on pakollinen paha ja ikään kuin ilmastoa tuhoavaa pahisten puuhaa. Tämä on tarpeen muuttaa – suomalaisella viljelijällä ei ole maailman mittakaavassa mitään hävettävää. Tietenkin samaan aikaan kehitetään ja tehdään toimia, kun tutkimus kehittyy.
Uusia innovaatioita ympäristön ja ilmaston suhteen ei kuitenkaan synny, ellei alalla ole kannattavuusnäkymiä pitkälle tulevaisuuteen. Vain sellaisella alalla investoidaan ja kehitetään. Ruokaa tullaan aina tarvitsemaan, ja vaikka tulisi uusia tuotantotapoja kuten solumaatalous, ei perinteinen viljely ja tarve sille tule katoamaan.
Viennillä on linkki toki maailman ruokaturvaan siinä, että pystymme vastaamaan ruokatarpeeseen maailmalla, mutta toisaalta myös siitä, että pystymme tarvittaessa suuntaamaan vientiin tarkoitettua tuotantoa kriisin tullen kotimaahan. Uutta tuotantoa kriisin tullen ei sen sijaan ole mahdollista käynnistää, silloin olemme olemassa olevan varassa. Toisaalta, mitä paremmin pystymme ruokkimaan oman väkemme, sitä vähemmän kuormitamme muuta maailmaa.
Huoltovarmuuden osalta laajemminkin Suomella on annettavaa, koska olemme rakentaneet omaa järjestelmäämme vuosikymmeniä. Monissa maissa yksityisen sektorin vahvasti osallistava mallimme on vieras.
Uusiutuva energia
Väittämä: EU:n komissio on ehdottanut teknologisten hiilinielujen voimakasta kasvattamista matkalla kohti hiilineutraalia Eurooppaa. Onko tämä oikea suunta? Kyllä/Ei-vastaus
Vastaukseni: Kyllä. EU:n ilmastolakiin alunperin sisäänleivottu ajatus METSIEN hiilinielusta fossiilisten päästöjen kompensoijana oli suuri virhe. Nyt komissio on valmis purkamaan sen kytköksen ja esittää tilalle teknologianieluja. Tämä on reilumpaa ja antaa metsänielulle arvon omana itsenään, ei toisten päästöjen kompensoijana. Mutta, ne ovat hankalia ja vaikeita toteuttaa, eivätkä tule nopeasti. Onko meillä siis kiire? Henkilökohtaisesti uskon, että ilmastotieteen osalta koko nielukysymys voi vielä kokea paradigman muutoksen.
Keskustelunaihe 1: Uusiutuvan energian rakentamisen vaikutukset yhteiskuntaan ja ympäristöön. Mitä asioita Suomen ja EU:n olisi painotettava uusiutuvan energian rakentamisessa?
Vastaukseni: Kaikenlaiset markkinoita vääristävät tukimuodot pois. Uusiutuva energia ei ole oikeasti arvokasta, ellei se ole lähtökohtaisesti itsessään kannattavaa. Voi olla, että se ei tapahdu heti mutta tämän on oltava suunta, muuten on riski, että energiamuoto jää lapsenkenkiinsä kun sen ei tarvitse hakea kannattavuutta markkinoilta. Ei kannata lähteä sellaiselle polulle, jolla ei harjoiteta taloudellista lukutaitoa.
- Lisätuulivoiman rakentaminen tulee perustua kannattavuuteen eikä ylisuuriin tukiin, ja rakentamista suunnataan merialueille ja maalle rakentamiseen asetettiin merkittävät haittoja lieventävät kriteerit.
- Aurinkovoiman lisärakentamisessa keskeistä on, että se sijoittuisi maa-alueille, jotka eivät ole soveltuvia maa- ja metsätaloudelle.
- Modulaarisen pienydinvoiman edistäminen on keskeinen teknistaloudellisesti edullinen ratkaisu mm. suurten kaupunkien lämmittämiseen.
- Pumppuvoimaloihin suuntautuminen on välttämätöntä tuotantovaihteluiden tasoittamiseksi. Mutta niitäkin voi tehdä monella tapaa. Mieluummin käytöstä poistettuun kaivokseen kuin korkeiden vaarojen päälle rakennettavia tekoaltaita.
Kaikki tämä lisää Suomen energiaomavaraisuutta ja huoltovarmuutta. On vain huolehdittava siitä, että sääriippuvaisten energiamuotojen kulutusjoustot saadaan optimoitua mm. lämpövarastoinnissa ja vedyn tuotannossa. Systeemiset kustannukset pitää rehellisesti ottaa huomioon eikä elättää mielikuvia halvasta energiasta.
Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopanostusten lisääminen on hallitusohjelmassa oikea linjaus. Suuria toiveita voi asettaa esimerkiksi solumaatalouteen, proteiinituotantoon uusilla menetelmillä, tai puuraaka-aineen entistä pitemmälle vietyyn jalostamiseen esimerkiksi tekstiilituotannossa, ja monella muulla alalla. Erityisesti sähköistämisen vaatima eu:n omavaraisuus mineraalien suhteen on heikko kohta. Niitä tarvitaan enemmän kuin tiedossa olevista varannoista löytyy, niin sanottu kansa ei halua kaivoksia takapihoilleen, kaivoksen perustaminen vie ilman valitusprosessejakin 10-20 vuotta jne jne
Keskustelunaihe 2: Vetytalous. Mitkä ovat vetytalouden mahdollisuudet Suomelle ja Euroopalle? Kuinka edistäisit meppinä Suomen roolia eurooppalaisena vetytalouden kärkimaana?
Vastaukseni: Perusviestini on, että kyseessä on kallis suunta. Alan professori vertasi sitä siihen, että taloa lämmitettäisiin Louis Vuittonin käsilaukkuja polttamalla. Vetytalous ei voi olla yksittäinen saareke taloudessa vaan se on energian ja talouden kannalta järkevää vain muuhun ilmasto- ja energiateknologiaan integroituna. Suomessa kynnyskysymys on se, miten vetytalous saadaan järkevästi integroitua muuhun teollisuuteen ja teknologiaan, esim bio-CCU:hun ja sellaisen teollisen ekosysteemin rakentumisesta jossa energian kulutus on synergistä. Yksittäin vedyn tuottaminen on liian haaskaavaa, vaikka se sitten tehtäisiinkin tuulivoimalla. Metsäteollisuuden tulevaisuudessa vetytalous voisi hyvin nivoutua osaksi kestävää hiilenkiertoa.
On vain huolehdittava siitä, että sääriippuvaisten energiamuotojen kulutusjoustot saadaan optimoitua mm. lämpövarastoinnissa ja vedyn tuotannossa. Systeemiset kustannukset pitää rehellisesti ottaa huomioon eikä elättää mielikuvia halvasta energiasta.
Suomessa tuotetun vedyn hyötykäytön pitäisi tapahtuu Suomessa eikä Saksassa. Terästeollisuuden siirtyminen Suomessa vetypelkistykseen on kaupallisesti mahdollista, koska kysyntää riittää vuosikymmeniksi monen kuluttajan halutessa esimerkiksi muita puhtaammin tuotetulla teräksellä tuotettuja autoja, vaikka ne ovat kalliimpia.
Samalla on huolehdittava siitä, että autoteollisuudelle riittää Euroopassa edullisempaakin terästä. Kiina tuottaa noin puolet maailman teräksestä ja Kiinassa energian tuotannon lisäksi se on suuri päästölähde. Teräksen dumppauksesta Eurooppaan on päästävä eroon.
Kiinasta on tullut maailman teollisuustuottaja ja meidän on päästävä tästä yhä syvenevästä riippuvaisuudesta eroon. Siinäkin vaaditaan oman tuotannon edistämistä, ja ylisuurista vaatimuksista tinkimistä. Olen vakuuttunut siitä, että Suomen teollisuusprojekteihin sijoittavat osaavat liiketaloudellisen laskennan perusteet. Peräänkuulutan siis lähinnä realismia ja järkeä ilmastotoimien edistämisessä.
