Twitterissä kysytään, mitä olet saanut aikaan meppinä. Toisaalta kuulen joidenkin poliitikkojen sanovan, että se joka väittää saaneensa jotain aikaan europarlamentissa, on joko hullu tai valehtelee. Olen vähän eri mieltä. Kukaan ei voi väittää saavansa aikaan yksin, sillä asioille on vähintäänkin saatava ryhmän tai kollegojen tuki. Mutta ilman muuta voi puhua asioista, joihin on vaikuttanut ratkaisevassti, jopa niin, että maalia ei olisi ehkä syntynyt ellei olisi sattunut olemaan laukaisemassa sitä. Europarlamentti nimenomaan on paikka, jossa yksi ihminen voi olla ratkaisevalla vaikuttajan paikalla. Sen toiminta on tässä suhteessa hieman erilaista kuin eduskunnassa.
Hyvän mepin on ansaittava palkkansa moninkertaisesti. Mepin tärkeä tehtävä on tuoda se valta, jonka olemme Brysseliin antaneet, takaisin järkevänä lainsäädäntönä eikä sellaisena, jossa joudumme ottamaan takapakkia. Toisekseen on vahdittava, ettei meiltä viedä sitä valtaa, joka meille kuuluu: esimerkiksi päätösvalta metsistämme kuuluu meille suomalaisille, me sen homman osaamme, ei komissio.
Monia saavutuksia ei voi mitata rahassa. Kun olen saanut olla vaikuttamassa siihen, että joku syytön mielipiteidensä tai uskontonsa vuoksi vangittu ihminen välttää kuolemantuomion, en edes yritä miettiä sille hintalappua. Arvomme on aina suurempi kuin hintamme.
Tästä huolimatta pidän tärkeänä, että meppien työn vaikutuksia arvioidaan taloudelliselta kannalta. Siksi haluan olla muistuttamassa, että suomalaisilla mepeillä on todellista valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia europarlamentissa siinä missä kenellä tahansa muullakin yksilöllä. Siellä voi joko tuhota tai parantaa kilpailukykyämme, kuten on nähty. Eri meppien positiivisia ja negatiivisia hintalappuja kannattaa arvioida.
Muutamalla esimerkillä haluan konkretisoida mepin työn taloudellisia vaikutuksia. Poimin esimerkin jokaiselta kolmelta kaudeltani. Ne eivät tee oikeutta työn koko kuvalle, mutta konkretisoivat mihin meppi voi vakuttaa.
Ensimmäisellä kaudella, vuonna 2000 sain vakuutettua jätteenpolttodirektiivin vastuuhenkilön Hans Bloklandin allekirjoittamaan kanssani muutosesitykseni, joka jätti sellun- ja paperinvalmistuksen direktiivin ulkopuolelle ja helpotti uusiutuvan energian hyödyntämistä Suomessa. Tätä pidetään yhä Suomen suurimpana lobbausvoittona ja malliesimerkkinä siitä, kuinka yksittäisellä mepillä voi olla merkittävä vaikutus. Suomalainen metsäteollisuus säästää muutosesitykseni ansiosta jopa 30 miljoonaa euroa vuosittain.
Tuolloin valmisteilla ollut jätteenpolttodirektiivi uhkasi Suomen erinomaista käytäntöä, jossa sellun- ja paperinvalmistuksen yhteydessä syntyvä jäteliemi, ns. mustalipeä eli ligniini voidaan hyödyntää energiana jätteen syntypaikalla tehtaissa. Juuri metsäteollisuuden jätelipeän vuoksi Suomen uusiutuvan energian hyödyntämistaso on niin korkea. Direktiiviesitys velvoitti niin sanotun rinnakkaispolton kohdalla tiukkoihin mittauksiin, jotka vaatisivat investointia kalliisiin laitteisiin. Erityisen vahingollinen direktiivin silloinen muotoilu oli metsäteollisuudelle, joka hyödynsi sellun- ja paperinvalmistuksessa syntyvän runsasenergisen jäteliemen polttamalla sen kattiloissaan. Ympäristön kannalta tämä käytäntö on yksinomaan hyvä: jäteliemi tuottaa energiaa eikä päädy kaatopaikoille metaanipäästöjä synnyttämään. Viimeksi mainitun pelättiin tapahtuvan, jos laitokset velvoitettaisiin suhteettoman kalliisiin mittauksiin.
Ongelma oli siinä, että asiassa oltiin myöhässä. Kyseessä oli toinen lukeminen, jolloin parlamentti ei enää sääntöjensä mukaisesti voi tuoda uusia muutoksia lainsäädäntöön. Tilannetta oli lähes mahdoton korjata. Oli vain yksi kiertotie: saada mietinnön laatija muutoksen puolelle, toteamaan, että uusi muutos vastaa parlamentin aiemman kannan henkeä.
Monet olivat yrittäneet tätä monta kertaa siinä onnistumatta. Minäkin olin käynyt tämän miehen puheilla, mutta hän pysyi tiukkana: ei porsaanreikiä direktiiviin, Eräässä keskustelussa onnistuin kuitenkin vakuuttamaan Bloklandin, joka suostui laittamaan nimensä Korholan muutosesitykseen.
Kun muut suomalaismepit kuulivat asiasta, he tekivät samansisältöisiä muutosesityksiä; nythän ne saattaisivat mennä läpi, kun raportööri ei vastusta niitä. Myös Heidi Hautala pyysi saada laittaa nimensa Bloklandin ja minun kanssani samaan paperiin, mutta se oli jo myöhäistä. Yllätyin, kun hän laittoi koko vihreän ryhmän äänestämään muutosesitystä vastaan täysistunnossa. Ympäristön kannalta ratkaisu oli täysin vastuuton.
Asiantuntijapiireissä tätä tarinaa on kerrottu usein esimerkkinä siitä, kuinka yksittäinen meppi voi vaikuttaa. Perinpohjaisempi selostus löytyy blogista vuodelta 2004: Liian suuri saavutus.
Toisella kaudella vastasin mm. matkapuhelinten Roaming-mietinnöstä sisämarkkinavaliokunnassa ja sain läpi hintakatot ulkomaanpuheluihin. Päästökauppaan ajamani benchmark-malli päätyi lopulliseen esitykseen neuvoston kautta. Se oli merkittävä instrumentti torjua kilpailuvääristymiä maailmanmarkkinoilla.
Kolmannella kaudella vastasin ryhmäni päästökauppalinjauksista. Ratkaiseva voitto tuli lentoliikenteen päästökaupassa, jossa oma esitykseni päätyi lopulliseksi kompromissiksi. Asia liittyy EU:n vuonna 2012 aloittamaan lentoliikenteen päästökauppaan, joka koski kaikkea meille tulevaa ja meiltä lähtevää sekä EU:n sisäistä lentoliikennettä. Tilanne herätti hyvin pian kauppasodan uhan, kun EU:n ulkopuoliset toimijat pahastuivat EU:n yksipuolisesti langettamasta järjestelmästä. Saavutetulla voitolla estettiin tuo kauppasotien uhka, joka saattaisi aiheuttaa Finnairille ja suomalaiselle vientiteollisuudelle sekä matkailulle miljardiluokan tappion. Tälläkin kertaa jouduin hankkimaan voiton kiertoteitse neuvoston kautta, sillä parlamentin virallinen kanta edusti vähemmistön mielipidettä.
Lisää asiasta blogeissa Isänmaan etu ja Kapteenin halaus.
Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä työstäni, mutta toivottavasti olen onnistunut sanomaan keskeisen viestini. Eurovaalit ovat erittäin tärkeät vaalit, sillä europarlamentissa päätetään merkittävistä talouteemme ja ympäristöömme vaikuttavista asioista.
