Kävin tänään allekirjoittamassa Brysselissä pinkan papereita. Asia liittyy siihen, että nousen kesäkuun alussa varapaikalta europarlamenttiin Petri Sarvamaan tilalle. Onhan tämä erikoista, että kun olen ollut 10 vuotta ensimmäisellä varasijalla, nousen viime hetkellä. Yleensä varapaikalta noustaan paljon helpommin, ja muistaakseni 2014 ovi kävi tosi ahkerasti Keskustan meppien parissa, ja jopa neljänneltä varapaikalta tuli meppipaikka. En siis ole vielä istuva meppi vaan seisova meppi. Mutta vaalien aikana olen Euroopan parlamentin jäsen.
Kun syksyllä tätä minulta kysyttiin, että lähdenkö puolentoista kuukauden takia, sanoin että tietenkin. Silloin voin sanoa, että olen ollut meppi kahdella vuosituhannella, kahdella vuosisadalla ja neljällä vuosikymmenellä.
Siinä on totta kai muutakin järkeä. Pääsen osallistumaan ryhmän järjestäytymiseen vaalien jälkeen. Mikäli tulen valittua mepiksi, se on erittäin hyvä asia, ja pääsen äänestämään ryhmän luottamustehtävistä ja tietenkin puheenjohtajistosta.
Parlamentti oli tietenkin hiljainen. Toki kaikki eivät ole vaalikentillä, on siellä niitäkin, jotka jättävät talolle hyvästejä, kun eivät lähteneet vaaleihin.
Päivän järkyttävä uutinen on Slovakian pääministerin Robert Ficon ampuminen. Tätä kirjoittaessa lennän juuri Suomeen ja ilmeisesti vielä on epävarmaa, jääkö hän henkiin. Tilanne saattaa vaikuttaa myös eurovaaleihin. Kunpa hän jäisi henkiin. Maailma tuntuu taas muuttuvan liikaa.
Nyt nukkumaan. Huomenna on Lappeenranta ja illalla A-Talk, ellei nyt sitten tämä murhenäytelmä muuta illan agendaa.
