Tänään haudattiin rakas ja legendaarinen setäni, joka olisi täyttänyt huomenna 90 vuotta. Suru ja menetys on suuri. Serkkuni JP Pulkkinen kuvasi Erkki-enoa muistotilaisuudessa upeasti (hänelle eno, minulle setä), ja tunnelma oli surun ja ilon sekainen. Suru, että hänet menetettiin, ilo kun hänen valoisaa persoonaansa muisteltiin. Mies, joka pääsi korkeaan ikään mutta ei koskaan tullut vanhaksi. Koska vaatturin koulutuksen saanut Erkki oli huippuammattilainen herrasmiesten vaatettajana, en voinut olla siteeraamatta Tomas Ttanströmerin runoa: Kesken elämän/ kuolema käy ottamassa ihmisestä mitat./ Vierailu unohtuu ja elämä jatkuu./ Mutta puku ommellaan hiljaisuudessa./
Ennen hautajaisia annoin pikaisesti Ylen vaalikoneeseen liittyvän haastattelun Harry Potter – vaaliteemasta. Koneessa oli kysytty, minkä tuvan asukas olisin. Olen lukenut nuo kirjat ja pidin valtavasti. Vastaus oli itsestäänselvä: Korpinkynsi. Vaikka useimpia poliitikkoja luullaan Luihuisiksi, oletin ettei yksikään tunnustaisi olevansa sitä. Yksi vihreä teki sen kuitenkin. Arvostan!
Huomenna lennän Japaniin. Ajoitin matkaanlähdön niin, että olisin osallistunut Erkki-sedän synttäreille sitä ennen. Nyt meni kuitenkin näin. Viisi vuotta sitten, eurovaalien aikaan, hautasin äitini. Koskaan ei voi tietää, milloin puku on valmis. Lepää rauhassa, rakas Erkki.
