Tällä matkalla olen ollut Fukuokassa, Karatsussa, Genkaissa, huomenna on vuorossa Osaka, josta sitten lennän lauantaita vasten Suomeen.
Genkai on pieni alle kuuden tuhannen asukkaan kaupunki etelässä, siinä osassa Japania, joka on kohtalaisen lähellä Etelä-Koreaa. Genkai on leimallisesti ydinvoimapaikkakunta. Siellä on yksi koulu, josta löytyy niin ala- ja yläaste kuin lukiokin. Japanilaiseen tyyliin kengät jätetään aulaan, ja liikutaan tossuilla, niin kuin paremmissa ravintoloissakin. Lapsilla on yhtenäiset koulupuvut, eli pukeutumisesta ei ainakaan synny kiusaamisen aihetta. Kävimme ydinvoimalassa vierailijaosastoineen, lapsille suunnatussa energiapuistossa ja tuossa koulussa. Päivä huipentui kaupungintalolla, jossa pidettiin symposium ja lehdistötilaisuus. Aivan uusi tieto on se, että kaupunki on päättänyt hakea ydinjätteen loppusijoituspaikaksi. Tämä keräsi paljon mediaa paikalle, ja sain selostaa suomalaista ratkaisua, Onkaloa, heille. Tässä linkki yhteen uutisartikkeliin vaikken siitä mitään ymmärräkään. Näyn kuvassakin, valkoinen hahmo istumassa keskellä.
Japani herättää joka kerta ihastusta. Kuinka voi olla niin täyteen ahdettu maa, joka on sittenkin niin siisti ja jossa on niin paljon kaunista luontoa?
Puut ovat aivan oma lukunsa. Metsät ylipäätään ovat meheviä, vehreitä ja kauniita siellä missä niitä on, mutta varsinainen ilo tulee japanilaisten taidosta leikata koti- ja kaupunkipuitaan ja pensaitaan. Ne ovat viehättäviä.
Olen aina ylistänyt – ja valokuvannut ehkä liikaakin – japanilaisia vessoja: ensinnäkin istuin on lämmitetty. Jos haluaa asialleen hieman yksityisyyttä, voi laittaa linnunlaulun ja veden solinan päälle. Voi valita pesun, vaikkapa kahdet. Jotkut kauhistelevat asiaa, olettaen että pöntön vesi jotenkin sekoittuisi pesuveteen. Ei, kyseessä on pöntön sisäreunaan integroitu bidet, jota voi säätää niin asennoltaan kuin voimakkuudeltaan. Lopuksi voi halutessaan myös puhalluttaa kallipygoksensa kuivaksi. Jos ihmisellä on matkassaan vauva, monissa naisten ja miesten vessoissa on tuoli myös häntä varten.
Japanilainen ruoka on herkullista, kaikkihan sen tietävät. Mutta se ei riitä. Se on aina kauniisti laitettu. En tiedä miten kodeissa toimitaan, mutta kokousruokaa ei koskaan lätkäistä pöytään, vaan se on taideteos.
Mutta huomenna on uusi päivä. Ilta hämärtää ja alan valmistautua iltakävelylle ja unille.
