Luin syntymäkotikaupunkini Lahden poliitikkojen taloustyöryhmän suunnitelmasta myydä Lahti Energia pois kaupungin kokonaisomistuksesta. Jäin hämmästelemään: eikö mitään ole opittu valtakunnan tasolla tehdyistä virheistä? Kun yleishyödyllinen ja huoltovarmuuden kannalta merkittävä omistus myydään kasvottomille sijoittajille, ei ole vaikeaa arvata, että seurauksena on hinnannousu. Tämähän on nähty jo Carunan kohdalla.
Vuonna 2013 yritin herätellä silloista omistajaohjauksesta vastaavaa vihreää ministeriä valvomaan, ettei kansalaisia höynäytetä. Tuolloin uutinen Fortumin kaavailuista myydä sähkönsiirtoliiketoimintonsa pois yllätti monet. Suuriin voittoihin tottunut Fortum halusi eroon toiminnasta, jonka tuotto oli säädelty. Sinänsä ymmärsin, että Fortumin kaltainen yritys haluaa keskittyä ydinosaamisalueeseensa, sähköntuotantoon ja myyntiin. Mutta yllätyin siitä, että uutisessa puhuttiin mahdollisuudesta myydä toiminta ulkomaiseen omistukseen. Kirjoitin blogin Hommia Heidille, joka löytyy edelleen kotisivuiltani. Heidi joutui eroamaan ja tilalle tuli Pekka, mutta tätä hommaa he eivät hoitaneet kumpikaan.
Kolme vuotta myöhemmin meillä oli Caruna-kohu. Oli käynyt niin kuin pelkäsin. Jos Fortum olisi tehnyt Carunan kaltaisen hinnankorotustempun, se olisi tuhonnut brändinsä. Tuolloin kasvottomat omistajat laittoivat palkkajohdon ahneutensa asiamiehiksi siitä juurikaan kärsimättä. Caruna opetti, miten helppoa verokikkailu on: yhtiö otti tarkoituksella järjettömän kallista lainaa sen omilta rahoittajilta. Se saattoi kirjata kalliit lainanhoitokulut tuloslaskelmaan, ja huolehtia näin, että Suomeen suoritettava veronmaksu on mitätön. Samalla ulkomainen omistaja sai valtavat voitot, maksajina maaseudun mummot ja vaarit.
Myyntiaikeita on perusteltu mm.sillä, että yhtiö on omistajalleen liian iso ja sitä myöten liian iso riski. Tämä ei ole hyvä argumentti. Lahti Energia muodostuu neljästä toisistaan lähes riippumattomasta liiketoiminnasta (sähkön tuotanto, siirto, kaukolämpö ja sähkön myynti). Lähes monopolina toimiva energiayhtiö on itse asiassa huomattavasti pienriskisempi kuin pörssiosakkeisiin sijoittaminen.
Energiakauppojen ei pitäisi olla nyt Suomessa mikään läpihuutojuttu. Tässä tapauksessa se merkitsisi monopoleina toimivien sähkö- ja kaukolämpöverkkojen poisluovuttamista pilkkahintaan. Kysymys on energiajärjestelmän kehittämisestä kaupungin omien tarpeiden mukaisesti. Onko viisasta politiikkaa antaa se ulkopuolisiin käsiin? Tämä vaikuttaa suureen määrään ihmisiä ja yrityksiä kustannuksia nostaen. Myyntitulo on siihen nähden väliaikainen voitto ja lyhytnäköistä poliittista ajattelua.
