Energiaremontti-ryhmän takana olevat professorit ryhtyivät painostamaan Lahti Energiaa sen energia- ja kustannustehokkaasta biolaitosinvestointisuunnitelmasta (ESS 25.4.). Oli kummallista lukea tekstiä, jossa itse asiassa kiitettiin sitä hyvää, jota Lahti Energia todellisuudessa tavoittelee, mutta tuomittiin itse hanke vanhanaikaisena, koska se ei ole riittävän hajautunut.
Kirjoittajat ajavat hajautettua energiantuotantoa olettaen, että sitä tulee pitää lähtökohtaisesti hienona asiana. Olemme tottuneet sanontaan, että pieni on kaunista, mutta energiapolitiikassa se ei pidä useinkaan paikkaansa. Suomalaisen energiantuotannon edullisuus ja korkea ympäristötaso on saavutettu nimenomaan keskittämällä. Kaukolämpö on luonteeltaan keskitetty järjestelmä, vaikka tuotantoa tapahtuisikin eri pisteissä. Tässä nimenomaan kannattaa käyttää skaalaetuja.
Biolaitosratkaisullaan kotikaupunkini Lahti on panostamassa kotimaisiin ja lähiseudun energiavaroihin ja työpaikkoihin. Sillä syrjäytetään tuontihiiltä ja kaasua. Myös teknologiasta valtaosa on kotimaista, kuten biovoimalainvestoinneissa yleensä on ollut. Sen sijaan monet professoreiden peräänkuuluttamat hajautetun energian ratkaisut ovat tuontitavaraa, kuten tuulivoimalat ja aurinkosähköjärjestelmät.
Iso kysymys on, miksi kaupunki ei hyödyntäisi jo rakennettua infrastruktuuria eli kaukolämpöjärjestelmäänsä. Asiakkailla on täysi oikeus ja mahdollisuus tuottaa itse energiaansa, ja voi olla, että tätä kautta kaukolämmön tarve vähenee. Mutta jos asiakkaat haluavat edullista kaukolämpöä, eikö ole järkevä tuottaa sitä kotimaisilla polttoaineilla? Jos investoinnit jätetään tekemättä, asiakkaiden hinnat nousevat ja tarjonta hyytyy. Tällöin lahtelaiset pakotetaan hankkimaan hajautettua – ja kallista. Millainen markkina se on, jossa määräävässä markkina-asemassa oleva toimija jättää investoinnin tekemättä?
On varmaan niin, että Lahti Energialla on näkemys siitä, paljonko kaukolämpöä tarvitaan ja he voivat arvioida, miten sitä kannattaa tuottaa. On erikoista, jos omistaja toteaa, että kaukolämpö- ja sähköyhtiömme ei jatkossa olekaan enää kaukolämpö- ja sähköyhtiö, vaan tämän liiketoiminnan hoitavat paikkakunnan asukkaat ja yritykset. Edistämme tätä lopettamalla oman tuotantomme?
Kyseessä on lahtelainen päätös, mutta valtakunnanpolitiikan kannalta on arvokasta, että Energiaremontin puuhamiesten puheenvuoro tuli esiin vaiheessa, jossa hallitusneuvottelut ovat kesken. Vaikutelmani oli, että moni bioenergian hyödyntämistä kannattava poliitikko, pääministerimme mukaan lukien, tuli vaalikampanjan aikana huijatuksi mukaan lobbaushankkeeseen, jota nämä eivät kunnolla tunteneet. Nyt tuli esiin niitä puolia, joita on peitelty. Bioenergia ei sittenkään kelpaa. Niiden, jotka luulivat edistävänsä paikallista bioenergian käyttöä liittymällä Energiaremonttiryhmään, kannattaa miettiä onko ryhmän tavoitteita sittenkään viisasta kopioida hallitusohjelmaan.
Samalla tulee hyvin esiin se, kuinka epärealistinen Energiaremontti-hanke on ajaessaan Suomeen sataprosenttista uusiutuvaa energiaa hajautetusti kelpuuttaen lähinnä vain tuulen, auringon ja maalämmön. Viime vuonna tuulivoimalla tuotettiin Suomessa yhteensä vain 1113 MWh eli 1,3 % kokonaiskulutuksesta. Uusiutuvassa energiassa ei ole mitään pahaa, mutta Suomessa ja Euroopassa on jo nähty liian monta esimerkkiä siitä, miten sitä edistetään kustannustehottomasti, resursseja tuhlaten ja päästöjä kasvattaen. Energiaremontti-ryhmän takana on joukko yrityksiä, jotka hyötyvät runsaasta veronmaksajien kustantamasta tukipolitiikasta. Se ei ole intressejä vailla, vaikka pukeutuukin edistyksen ja puhtaan teknologian edistämiseen.
Professorien argumentaatio on yhtä sattumanvaraista kuin heidän kannattamansa aurinko ja tuuli. On vaikea ymmärtää, miksi yhden energiamuodon kohdalla elinkaari tarkoitushakuisesti unohdetaan ja toisen energiamuodon kohdalla se nostetaan esiin. Tuulivoima vaatii hämmästyttävän suuren määrän uusiutumattomia luonnonvaroja saatua megawattituntia kohden, ulkomaisesta teknologiasta puhumattakaan.
Uusiutuva energia on helppo ja mieluinen sana, mutta siitä on vielä pitkä matka ympäristön kannalta hyvään suoritukseen. Vaikka Saksa on poliitikkojen johdolla sijoittanut €500 miljardia uusiutuviin, ei hiilen käyttö sähkön tuotantoon ole vähentynyt lainkaan. Itse asiassa vuonna 2014 asennetun hiilivoiman kapasiteetti saavutti ennätyksen 77,5 GW. Koko asennettu sähköntuotannon kapasiteetti oli 177,14 GW, mutta kulutus oli keskimäärin vain noin 80 GW. Luonnollisesti näin on, koska säätövoimaa tarvitaan lähes kulutuksen verran. Tämä on kerrottu jo vuosia sitten, mutta se ei ole mennyt perille ilmapiirissä, jossa uusiutuvien ongelmille ollaan sokeita.
Eija-Riitta Korhola
FT, ympäristöpolitikka
