Tasan kaksi vuotta sitten (28.4.2013) Keskustan puoluevaltuuston kokouksessa ja seminaarissa Seinäjoella Juha Sipilä linjasi puolueensa nousukiitoon ottamalla kantaa eurokriisiin. Sipilä listasi puheessaan kolme vaihtoehtoa: Yhtäällä on eurosta eroamisen tai sen hajoamisen mahdollisuus, toisaalla on liittovaltiokehitys sen pelastamisoperaatiossa. Sitten hän nimesi oman vaihtoehtonsa, jota hän kutsui käytännönläheisen integraation tieksi: kyllä eurolle, ei liittovaltiolle. Sipilä tiivisti: ”Haluamme säilyttää EU:n ja euron, Unioni on meille itsenäisten valtioiden liitto.”
Sipilä puki sanoiksi sen, minkä useimmat suomalaiset haluaisivat kuulla ja haluaisivat olevan totta. Olemme halunneet säilyttää euron ja sen edut, kuten matalan korkopolitiikan ja kaupanteon helppouden yhteisvaluutan merkeissä, mutta emme halua liittovaltiota. Emme halua systeemiä, jossa me joudumme vastuuseen muiden velkaantumisesta ja huonosta taloudenhoidosta.
Tuolloin puhetta kommentoidessani ilmaisin pelkoni, ettei Sipilän peräänkuuluttamaa kolmatta vaihtoehtoa ole enää olemassa. Tahtoisin, että se olisi. Pelkään, ettei sitä ole. Totesin, että euroalueen jonkinasteinen hajoaminen on väistämättä edessä, ellei yhteisvastuuta haluta kasvattaa – ja jos pitää valita, en valitsisi enempää yhteisvastuun kasvattamista. Seurauksena olisi moraalikato.
Pääministerin kysymyspatterin europolitiikkaa koskeva kysymys numero 7 liitteineen on kuitenkin varsin looginen jatke Sipilän linjaukselle kolmannesta vaihtoehdosta. Joitakin sanamuotoja voi pitää jopa Sipilän komeana voittona puolueen keskeisten vaikuttajien aiemmista linjauksista tai myönnytyksistä, kun ottaa huomioon, että velkojen takaukseen tielle lähdettiin keskustahallituksen ja keskustakomissaarin johdolla. Lähiviikot ja kuukaudet paljastavat, onnistuuko Sipilä.
Tiedossa on kuitenkin erittäin kaita tie. Grexit ja kaikki, mitä siitä seuraa, on todellinen riski. Liitteen linjaus sijoittajanvastuun toteuttamiseen toissijaisena keinona sisältää sekin aina riskin: ne voivat voimistaa yksityisen ja varsinkin ulkomaisen pääoman pakoa euroalueelta. Mahdollinen jousto ja kasvojen säilyttämisen mahdollisuus tulee lauseesta ”Euroalueen vakauttamistoimia koskevat päätökset hallitus tekee Suomen kansallisen edun näkökulmasta.” Se voi pitää sisällään mitä vain, mutta toivottavasti ei yllätyksiä. Loppu on kunnianhimoinen, ja jos hallitus tässä linjauksessa pysyy, sitä voi onnitella suorastaan vaikutusvaltaiseksi: ”Pyrkimyksestä talouspolitiikan koordinaation edelleen syventämiseen tulee luopua. Tavoitteena tulee olla talouspolitiikan koordinaatiokehikon yksinkertaistaminen ja sen myötä talouspolitiikan omistajuuden palauttaminen jäsenvaltioille. Pitkän tähtäimen tavoite on velkojen yhteisvastuuta synnyttävien rakenteiden purkaminen.”
Paras veikkaukseni hallituspohjasta on edelleen Kepu, Kokoomus, Persut, RKP ja KD. Vaikka siinä on vain yksi puolue vähemmän kuin toivottomaksi todetussa sixpackissa, yhdistelmä olisi todennäköisesti huomattavasti yhteistyökykyisempi.
Ilmassa olisi vetoa ja työntöä, tehokas hallitustiimi ja raivoisa oppositio. Onnea neuvotteluihin.