Kokoomus on toistuvasti pyytänyt minua lähtemään ehdolle eduskuntavaaleihin. Samoin ovat vedonneet monet äänestäjät viesteissään. Olen miettinyt asiaa monelta kannalta, ekselöinyt ja epäröinyt, ja väsyttänyt siinä varmaan myös ystäväni. Heitä on silti jäljellä. Ja nyt olen päättänyt sanoa kyllä.
On eri asia olla hyvä poliitikko ja lainsäätäjä kuin osata kampanjoida vaaleissa. Vaalit vievät voimia ja ne maksavat nykyään yhä enemmän. Viime eurovaaleissa suurin mainoskampanja nousi yli kahteensataantuhanteen, eikä meikäläinen keskivertokampanjallakaan yrittävä päässyt halvalla. Kun ulkopuolista vaalirahoitusta on nykyään yhä vaikeampi saada, pidin pitkään mahdottomana viedä läpi kaksia vaaleja saman vuoden sisällä. Maksan vielä eurovaalien lainoja, enkä pidä viisaana ottaa uutta lainaa päälle.
Nyt en enää välitä asiasta. Kokeillaan vaikka ilman budjettia. On demokratian kannalta ikävää, jos lähestymme tilannetta, jossa rahasta tulee se ratkaiseva tekijä. Tämä on nyt erilainen kampanja, johon ei ole valmistauduttu kuukausia.
Päätin lähteä, koska elämme vaikeita aikoja. Koko poliittisen urani aikana Suomi ei ole ollut yhtä suuressa taloudellisessa ja ulkoisessa vaarassa kuin nyt. En tahdo saada vastuunpakoilijan leimaa. Se nostatti velvollisuudentunnon lähteä demoktratiatalkoisiin ja tarjota 15-vuotisen EU-kokemukseni isänmaan käyttöön. Jos sille ei ole tarvetta, olen ainakin yrittänyt.
Päätin lähteä, koska tiedän, mitä asioita pitäisi ajaa eteenpäin. Olen nähnyt sisältäpäin, miten sattumanvaraisesti ja huolimattomin perustein EU:lle on kehittynyt ilmastopolitiikka, joka rankaisee puhtainta toimijaa ja vie meidän työpaikkojamme antamatta tilalle parempaa ympäristötasoa. Mielestäni Suomi voisi olla paljon enemmän kuin mallioppilas. Se voisi olla se primus, joka haastaa opettajan. Juuri sillä voisi olla kanttia kyseenalaistaa huono lainsäädäntö ja riitauttaa järjenvastaisuudet. Juuri Suomen pitää vaatia EU:n kalliiseen ja tehottomaan ilmastostrategiaan muutosta, koska satoja miljardeja maksaneiden ilmastotoimien aikana sekä EU:n että globaalit päästöt ovat vain kasvaneet. Siitä aiheesta tein väitöskirjani ja tiedän mistä puhun. Töitä puhtaan ympäristön ja työpaikkojen säilyttämisen puolesta on tehtävä tähänastista viisaammin. Työtä ja työpaikkoja tarvitsemme, jotta voisimme rakentaa maata, jossa ihmisten elämä on mielekästä ja jossa heikoista pidetään huolta. Mitkään temput eivät riitä korvaamaan työtä.
Päätin lähteä, koska haluan puhua energiaomavaraisuuden puolesta ja energiamarkkinoita vääristävää ylimitoitettua tukipolitiikkaa vastaan. Haluan, että ajamme alas ylisuuret tuulivoiman syöttötariffit. Haluan, että lopetamme turpeen korvaamisen hiilellä. Haluan, että korjaamme viisailla energiaratkaisuilla maamme vaihtotaseen positiiviseksi. Olen uskottava haluamaan tätä kaikkea, sillä se on ollut linjani jo kauan.
Päätin lähteä, koska ihmisoikeudet ovat sydämenasiani. Niiden vaaliminen koskee meitä kaikkia, mutta aktiivinen poliitikko voi vaikuttaa niiden toteutumiseen hyvin paljon. Kolmetoista vuotta olen puheenjohtanut kansainvälistä ihmisoikeusjärjestöä ja hankkinut kokemusta uskonnollisten jännitteiden ja rauhanvälityksen arjesta.
Päätin lähteä koska huomasin, etten osaa lakata poliittista ajattelua. Kirjoittamalla otan selville mitä ajattelen, ja julkaisemalla ajatukseni blogeissa yritän palvella demokratiaa ja avoimuutta. Kampanjani on ennen muuta bloggaamista. Jos budjettia kertyy, toki ostan näkyvyyttä viestille.
Päätin lähteä, koska minulla on vaihtoehtoja, ja niin pitää ollakin. Uskon sellaiseen politiikkaan ja sellaisiin poliitikkoihin, jotka eivät suhtaudu pakkomielteisesti vaaleihin ja voittamiseen. Pyrin olemaan itse sellainen. Se antaa vahvuutta ja selkärankaa.
Päätökseni jälkeen tunnen mielenrauhaa. Toisin sanoen olen jo ennen vaaleja saavuttanut sen, mitä viime kädessä tavoittelen. Miten vaaleissa käy, tulee vasta sen jälkeen. Voi olla että aika on liian lyhyt, mutta nyt en mieti sitä. Teen parhaani. Samalla haastan sinua, äänestäjä. Nyt myös sinun on aika tehdä tehtäväsi hyvin.
