Presidentti Sauli Niinistö totesi lauantaiaamuna Ylen Ykkösaamun vieraana, että kahdeksan vuotta on elvytetty, mutta emme ole elpyneet. Hän kuitenkin luotti, että heti kesästä lähtien alamme nähdä päättäväisiä tekijöitä.
Se onkin välttämätöntä, ja lähtökohtana on oltava surkean tilanteen rehellinen tunnustaminen. Siitä Niinistö puhui ja sitä ääntä olisi kuultava. Talouden ennusmerkkejä ei ole osattu lukea eikä välttämättömiä korjaustoimia tehdä. Nyt olisi syytä korjata se mikä voidaan, isänmaan takia.
En tosin ole varma onko meillä kunnolla elvytettykään, koska rakentavat poliittiset päätökset ovat puuttuneet. Ongelmamme ei ole vieläkään varsinaisesti suuri ulkomaanvelka vaan ennen kaikkea karmea kauppatase ja työpaikkojen kato.
Työllisyysaste on katastrofaalisen alhaalla. Politiikan pitäisi kannustaa työpaikkojen syntymiseen. Iso virhe oli alentaa osakeyhtiöiden yritysverokanta 20 prosenttiin ilman tuon päätöksen sitomista työllistämiseen, siten että vain työllistäjiä palkittaisiin veroalennuksin. Isot yritykset ovat irtisanoneet valtavan määrän työntekijöitä Suomessa tehdäkseen täällä voittoa ja maksaakseen vähemmän veroja. Tällä päätöksellä hallitus ulkoisti työpaikkoja Suomesta maihin, joissa on korkeampi verokanta kuin Suomessa. Pörssiyhtiöille vero on samanlainen kustannus kuin mikä tahansa muu meno. Yhtiön kuluthan laitetaan sinne, missä vähennykset voidaan maksimoida. Se mitä Rautaruukissa tapahtui, on tästä kuvaava esimerkki. Kirjoitin kriittisesti tästä päätöksestä huhtikuussa 2013 blogissa Duunarin osingonjako. Tuolloin totesin, että ”johtavan hallituspuolueen europarlamentaarikkona en arvostele mielelläni hallituksen päätöksiä. Se täytyy tehdä vain hyvästä syystä. Työllisyystilanteemme on iso hyvä syy tuoda esiin yksi kriittinen näkökulma.”
Toivon hartaasti, että Alex Stubb ja Antti Rinne pääsevät tässä asiassa korjamaan yhden nykyhallituksen isoista virheistä.
Pienyritysten tilanne on oma haasteensa. Niissä työllistämisen mahdollisuus olisi suuri, mutta nykyhallitus ei ole kannustanut työllistämiseen niitäkään. Se tapahtuisi esimerkiksi ottamalla huomioon maksetut palkat pienyrityksen nettovarallisuuden laskennassa. Työllistävän pienyrittäjän palkkiona olisi suurempi pääomatulo-osinko, mikäli hän palkkaa lisää työntekijöitä. Jätän kannustimen koon määrittelyn VM:n virkamiehille, mutta tämän tulisi olla poliittinen tahtotila.
VM:n virkamiehiltä on ilmeisesti puuttunut tilanneäly, kun he ovat määränneet jokaisesta pienyrittäjän osingosta maksettavaksi 7,5% veron, ollenkaan riippumatta onko summa suuri vai pieni. Tämä nappikauppa työllistää kymmeniä tuhansia suomalaisia taloushallinnon ammattilaisia, aiheuttaa turhia kustannuksia ja katkeroittaa pienyrittäjän mielen, mutta ei kasvata kansantuotetta. Voitosta on jo maksettu arvonlisävero ja tulovero, joten olisi syytä miettiä, kannattaako tällainen lamauttaminen yhteiskuntaa.
Nostaisin myös YT- menettelyn rajaa kahdestakymmenestä viiteenkymmeneen. Se antaisi yrittäjälle rohkeutta kasvattaa yritystä, kun nyt byrokratian pelossa moni yritys pidetään väkisin alle 20 työntekijän kokoisena. Kun pääluottamusmiestä ja ylimääräistä byrokratiaa ei haluta taloon, yritykselle ei haeta kasvua.
Nyt tulisi luoda työpaikkoja nopeasti. Yksi suuri mahdollisuus on biotalous. Se parantaisi energiaomavaraisuuttamme heti, korjaisi sen vuoksi myös kauppatasettamme välittömästi ja loisi työpaikkoja syrjäseuduille. Se edellyttää turpeen verokohtelun parantamista ja luvitusmenettelyiden keventämistä. Uusin tutkimus osoittaa, että turve on kivihiiltä ilmastoystävällisempi ratkaisu, joten ei ole mitään syytä sallia nykyistä politiikkaa, joka korvaa turvetta kivihiilellä. Tuon tärkeän energiavaramme kohtelu on ollut täysin kohtuutonta, ja vaikka aloite on vihreiden, vastuu on koko hallituksen. Kaavailtu laki turvetuotannon sijoittamisesta on peruttava kiireellisesti, sillä on käsittämätöntä, että me sallimme oman energiarikkautemme kaltoin kohtelun (ks. Valaiseva linkki Vapolta)
Isoin moka, jonka poliitikko voi tehdä, on kuvitella että kaikki suomalaiset ovat niin kuin hän. Vaikka poliitikko voi kirjoittaa bloginsa etätyönä missä vain ja milloin vain, ja muutama IT-hipsterikin siihen pystyy, valtaosa suomalaisista työntekijöistä ei edelleenkään voi poistua työpisteistään ilman, että yhteiskuntamme ja hyvinvointimme romahtaisi. Me tarvitsemme kaikki duunarit tänne maahan, ja sen mukaista politiikkaa on tehtävä.
Itse uskon, että Alexin ja Antin johdolla nämä välttämättömät toimet voidaan panna käyntiin. Toivon paljon onnea ja paljon voimia.
Alexista puhun siksi, että hän on ollut läheinen työtoverini 4 vuotta. Tuo aika vakuutti minut siitä, että kyseessä on kaveri, joka on reilu sekä kasvotusten että selätysten. Ja suurempaa kohteliaisuutta en voi poliitikolle antaakaan.
