Korruptio yllätti

4.2.2014

Viikon sana on korruptio, tuo latinasta johdettu turmelusta ja pahaan viettelemistä kuvaava käsite. EU:n komissio julkaisi tämän viikon alussa raportin korruptiosta EU:ssa. Sana kattaa kaikkea mahdollista aseman väärinkäyttöä pienistä vastapalveluksista systemaattiseen lahjontaan. Aihe on ollut viime aikoina muutenkin paljon esillä. Äskettäin puhuttiinTurkin korruptioskandaalista, ja tietoomme on tullut, että Sotshin olympialaiset ovat historian kalleimmat samoista syistä: budjetista merkittävä osa valunut Putinin ystävien omaan taskuun. Nyt EU:n katsaus omaan korruptioomme (linkki raporttiin ) on yllättänyt monet, syystäkin.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun raportti julkaistaan. Taustalla on komission tiedonanto (Communication on Fighting Corruption in the EU, kesäkuu 2011), joka loi pohjaa komission roolille ”monitoroida ja arvioida” jäsenmaiden toimia korruption alalla. Seuraava raportti julkaistaan kahden vuoden kuluttua. Raportin tarkoituksena on aloittaa rakentava ja eteenpäin katsova EU:n laajuinen keskustelu aiheesta. Otan tämän haasteen vastaan, vaikka aihe on arka.

Korruptio tulee kalliiksi. Raportin mukaan se maksaa meille 120 miljardia euroa vuodessa – eli miltei EU:n vuosibudjetin. Samalla korruptiotaso vaihtelee eri jäsenmaiden välillä. Esimerkiksi 84-99% Kroatian, Tsekin tasavallan, Liettuan, Bulgarian, Romanian ja Kreikan kansalaisista uskoo,että korruptio on laajalle levinnyttä omassa kotimaassaan. Samalla 73% eurooppalaisista uskoo, että lahjominen ja yhteyksien käyttäminen on helpoin tapa saada tiettyjä julkisia palveluita. 32%  julkisen hankinnan kilpailuihin osallistuneista yrityksistä jäsenmaissa ilmoitti, että korruptio esti saamasta tarjousta.  Yli puolet kaikista yrityksistä sanoo, että julkisissa hankinnoissa kansallisten tai paikallisten/alueellisten viranomaisten hallinnoimassa tarjouskilpailuissa korruptio on yleistä.Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä. Kaiken listaaminen kestäisi liian kauan.

Ongelmana on, että useimmat korruptiolainsäädännölliset asiat ovat tiukasti kansallista toimivaltaa. Esimerkiksi tammikuun täysistuntoviikolla me mepit äänestimme uudesta julkisten hankintojen direktiivipaketista, johon yritettiin saada lisää hampaita korruption torjuntaan, mutta jäsenmaat vastustivat toimenpiteitä vedoten hallinnolliseen taakkaan, eikä niitä sisällytetty.

Alun perin raportin tuli tutkia mm. EU-ulottuvuutta korruption torjunnassa etenkin julkisten hankintojen alalla, EU:n laajuisia korruptiotrendejä, hyviä ja huonoja käytäntöjä jäsenmaissa ja tulevia askeleita (“konkreettiset ja tehokkaat toimet”) jäsenmaiden tilanteen parantamiseksi. Raportin lopullisessa versiossa ei kuitenkaan mainita ollenkaan konkreettisia jäsenmaakohtaisia toimenpiteitä (ainoastaan geneerinen “general recommendations” -osio s. 35), mikä on ollut suuri pettymys minulle, sillä se vesittää raportin merkitystä – ja samalla EU:n ja etenkin komission uskottavuutta ja integriteettiä. Suositukset muistuttavat myös läheisesti  muiden kansainvälisten organisaatioiden (mm. GRECO:n, OECD:n ja UNCAC:in) suosituksia. Mikä pahempaa, raportti ei ollenkaan julkaissut kappaletta, joka käsittelee EU-instituutioita, kuten oli alun perin ilmoitettu. Syyksi ilmoitettiin, ettei komissiolla ollut käytettävissä ulkoisia itsenäisiä arvioita. Seuraavassa, kahden vuoden päästä julkaistavassa raportissa nämä kuitenkin julkistetaan. Laiha lohtu.

Sisäasioista vastaava komissaarin Cecilia Malmströmin sanotaan haukkoneen henkeään raportin tuloksista ja rehottavasta korruptiosta jäsenmaissa (http://www.bbc.co.uk/news/world-europe-26014387#story_continues_1 ), mutta vaikuttaa siltä, että komissio ei ole itse täysin puhdas. Raportti piti julkaista alunperin jo viime vuoden heinäkuussa, sitten 23.1, mutta julkaisupäivää siirrettiin peräti kahteen kertaan. Haluaisinkin kysyä komissaari Malmströmiltä seuraavaa: Miksi raportin julkaisussa kesti niin kauan? Onko komissiolla jotain salattavaa? Onko paineita tullut jäsenvaltioiden suunnalta, ja ovatko ne kaapanneet sen vähäisenkin korruptioagendan, mikä komissiolla on? Nostan asian esille, sillä en halua, että euroskeptikot ehtivät ensin. Olen jättänyt aiheesta tiedonpyynnön komissiolle.

Korruption kitkeminen on EU:n yhteinen etu. Perussopimusten arvomaailmaan kuuluu, että EU:lla on korkeat korruption vastaiset standardit. Tämä on tärkeää mm. sen takia, että EU ei voi uskottavasti ajaa korruption vastaisuutta ulkopolitiikassaan – esimerkiksi Turkin tai Venäjän kanssa neuvotellessaan -, ellei se itse ole ottanut asiassa nollatoleranssia. Meidän tulisikin tarkastella raporttia kriittisin silmin. Onko “corruption perception” eli se, miten kansalaiset kokevat korruption, tarpeeksi voimakas indikaattori? Pitäisikö korruptiontorjunnan olla EU:n kompetenssi, jotta se voisi tehdä esimerkiksi pistokokeita jäsenmaissa? Kuka pystyisi arvioimaan EU-instituutioiden korruptiotasoa?

EU:lla ei siis todellisuudessa ole hampaita kitkeä korruptiota. EU:n toimivaltaa alalla tulisi varmaankin kasvattaa, mutta vaikuttaa siltä, että jäsenmaat eivät halua sitä – eikä ole varmaa, onko komissiokaan oikealla tasolla suhteessa ongelmaan. Tarvitsemme parlamentin keskustelun aiheesta, ja komissaari Malmström pitää saada paikalle vastaamaan näihin kysymyksiin. Eurovaalien jälkeen parlamentin’tulisi laatia oma-aloitemietintö, jossa se seikkaperaisesti analysoi raportin vahvuudet ja heikkoudet ja antaa ohjeet kahden vuoden päästä julkaistavalle raportille. rlamentin keskustelun aiheesta, ja komissaari Malmström pitää saada paikalle vastaamaan näihin kysymyksiin.  Eurovaalien jälkeen parlamentin’tulisi laatia oma-aloitemietintö, jossa se seikkaperäisesti analysoi raportin vahvuudet ja heikkoudet ja antaa ohjeet kahden vuoden päästä julkaistavalle raportille.

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *