Hyvää alkanutta vuotta Strasbourgista
Vaalivuoden ensimmäinen täysistuntoviikko alkoi maanantaina. Kärsimätön luonteeni kostautui Lufthansan lennolla. En juurikaan osta hedelmäkarkkeja, mutta en myöskään sylje pussiin, jos namia tarjotaan. Lufthansa jakoi meille karkkipussit, enkä minä ole sitä tyyppiä, joka malttaa imeä. Minä puraisin, ja kovankova karkki lohkaisi poskihampaasta palan.
Oli ehkä kohtuullistakin saada ensituntuma ranskalaiseen hammashoitoon – olen kuitenkin viettänyt täällä melkein kaksi vuotta elämästäni, jos kaikki kuukausittaiset Strasbourgissa käynnit otetaan lukuun. Heti Strasbourgiin saavuttuani käväisin hammasklinikalla ja voin iloisena vakuuttaa, että kyllä asiat saadaan kuntoon täälläkin. Onneksi aika järjestyi; ehdin miettiä, sekoanko, jos koko viikon tunnustelen kielellä lohjennutta kohtaa.
Täällä olisi näet muutakin pohdittavaa. Puheenjohtajuus on nyt siirtynyt Liettualta Kreikalle. Tietynlainen kauhunhetki? Ainakin Kreikka on jo ilmoittanut, ettei pysty järjestämään tiettyjä kokouksia, eikä pj-kauden perinteistä lahjakrääsää jaeta.
Muutama suomalainen kysyi minulta Facebookissa, miten se on mahdollista, että ongelmamaa käy vetorattaisiin. Ihan hyvin: itse asiassa se ei ole kovin poliittinen juttu. Kyse on rutiinimaisesta asioiden pyörittämistä: enemmän imagonrakentamista kuin politiikkaa.
Tämänhetkinen vastuutehtäväni lentoliikenteen päästökaupan kanssa on huipentumassa: asiasta äänestetään valiokunnissa ensi ja seuraavalla viikolla.
Se triviaali seikka, että maapallon on pyöreä, on ollut suureksi eduksi Suomelle ja Finnairille lentoliikenteen solmukohtana. Lentomatkat ovat sitä lyhyempiä, mitä lähempänä napa-alueita ollaan, ja siksi Suomi on ollut loistava kauttakulkureitti Aasiaan. Blogissani kerron, miten EU:n päästökauppa on vaarantanut tämän erinomaisen sijainnin suomat edut. Asialla on suuria vaikutusseurauksia, muillekin kuin finnairilaisille. http://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2014/01/14/isanmaan-etu/
Viime viikon lopulla menin Brysselistä Budapestiin, jossa pidettiin First Step Forumin vuosikokousta parin päivän ajan. Jatkan tämän vähemmistöjen oikeuksiin keskittyvän ihmisoikeusjärjestön puheenjohtajana; kävimme läpi projektejamme maailmalla ja totesimme, että meitä tarvitaan yhä. Yhtenä tärkeänä jäsenenä tässä ryhmässä vaikuttaa Norjan entinen pääministeri Kjell-Magne Bondevik. Koen oppineeni erittäin paljon viime vuosien aikana kuuntelemalla häntä. En lakkaa ihmettelemästä, miten paljon tämä ihminen on poliittisella urallaan kokenut ja läheltä seurannut. Hän oli nuori ja tuore Norjan ulkoministeri Itä-Euroopan avautumisen ja Berliinin muurin murtumisen syksynä 1989. Vallankumous alkoi kirkoista niin Itä-Saksassa, Romaniassa kuin Puolassakin, ja tämä pappistaustainen ulkoministeri koettiin läheisenä keskustelukumppanina muutoksen keskellä. Hän oli pääministeri Irakin sodan aikana 2003, kun Norjaa yritettiin saada mukaan terrorismin vastaisen taistelun koalitioon, USA:n siinä onnistumatta. Hänellä oli rohkeutta todeta uupumuksen tullen, että mitä jos kokeilisi totuutta, ja siksi hänestä tuli maailman ensimmäinen valtiojohtaja, joka sairaslomalle jäädessään ilmoitti avoimesti syyksi masennuksen. Tunnustus herätti tuohon aikaan, vuonna 1998, valtavasti huomiota ja se antoi monille muillekin rohkeutta puhua omista ongelmistaan. Kjell-Magnen oman masennuksen laukaisi kolmen ystävän kuolema lyhyen ajan sisällä; hän ei ilmeisesti ehtinyt käsitellä tätä surua vaan se muuttui uupumukseksi ja masennukseksi.
Siinä on pohdittavaa jokaiselle. Myös oma kokemukseni on, että suru alkaa väsyttää tavattomasti, ellei ota aikaa ja sure asioita läpikotaisin. Siksi minulle on ollut siunaus se, mitä monet pitävät meppityön rasitteena, lennot. Lennoilla saa ajatella rauhassa, jos vain itse päättää tehdä niin.
Me täällä alamme valmistautua vaaleihin. Kentällä kiertäminen on mielestäni aina todella hauskaa, mutta aikataulullisesti se on iso haaste, sillä työ jatkuu tiiviinä huhtikuuhun saakka. Olemme kuitenkin juuri rakentamassa sitä vaativaa palapeliä, vaalikalenteria. Ihanne olisi kehittää pari ylimääräistä Eija-Riittaa kiertueelle, kun yksi kuitenkin joutuu täällä olemaan koneen ääressä kirjoittamassa puheet, blogit ja kolumnit ja vastaamassa vaalikoneisiin. Mutta tehdään parhaamme. Tulevana viikonloppuna liikun Seinäjoen suunnalla, seuraavana on vuorossa Forssa, lisätietoa saa toimistostani. Huomenna avattavilla uusilla kotisivuillani on kalenteri, jossa päivitetään muuta liikkumistani kevään aikana. Aina löydät minut myös Facebookista ja Twitteristä. Jos tunnet innostusta olla avuksi tavalla toisella, ilmoita itsestäsi toimistoomme. Rakennamme paikallisia kenttäorganisaatioita parhaillaan.
Loppuun siviilielämän iloa. Rakas Luojan ihme, Sointu-vauva täyttää tällä viikolla jo puoli vuotta. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!
Sydämellisin terveisin Eija-Riitta
