Suomen edun määrittelystä voidaan joskus kiistellä hyvinkin pitkään, mutta uskallan väittää, että tammikuun lopulla äänestämme europarlamentin valiokunnissa asiasta, jossa on kyse juuri siitä. Lentoliikenteen päästökauppaa koskeva ratkaisu on Finnairille kohtalonkysymys. Sillä on merkittäviä heijastusvaikutuksia monille muillekin suomalaisille työpaikoille kuin vain finnairilaisille. Kannattaa katsoa tarkkaan, miten kyseisten valiokuntien suomalaismepit äänestävät.
Tappio tässä asiassa merkitsisi Suomen kannalta ikävää kierrettä. Tämä iskisi Finnairin Aasian liikenteeseen, ja juuri se on Finnairin lypsylehmä, jolla rahoitetaan sekä kotimaan että Euroopan reittejä. Ilman syöttöliikennettä Aasiaan suorat lentoyhteydet Suomesta Eurooppaan olisivat olemattomat. Sillä olisi välitön vaikutus työllisyyteen. Vientiteollisuudellemme on välttämätöntä, että lennot Aasiaan voidaan varmistaa logistiikan turvaamiseksi. Samoin kotimaan turismi on riippuvainen lentoliikenteen olemassaolosta.
Mistä on kyse?
EU aloitti lentoliikenteen päästökaupan vuoden 2012 alusta koskemaan kaikkea meille tulevaa ja meiltä lähtevää sekä EU:n sisäistä lentoliikennettä. Tilanne herätti hyvin pian kauppasodan uhan, kun EU:n ulkopuoliset toimijat pahastuivat EU:n yksipuolisesti langettamasta järjestelmästä. Vastatoimet aiheuttivat ongelmia EU:n jäsenvaltioille ja niiden lentoyhtiöille, ja heikensivät EU:n lentoyhtiöiden kilpailukykyä ja kasvumahdollisuuksia.
Tilanne alkoi hirvittää niin paljon, että loppuvuodesta 2012 EU-komissio päätti keskeyttää päästökaupan ulkopuolisten maiden osalta: ns. “stop the clock” –päätös vapautti ne päästöoikeuksien ostosta. Perääntymistä pidettiin viisaana, sillä se paransi neuvotteluilmapiiriä: kansainvälinen siviililiikenteen järjestö ICAO onnistuikin viime lokakuussa saamaan aikaan yhteisen päätöslauselman globaalin päästövähennysjärjestelmän pikaisesta kehittämisestä. Tätä pidettiin toivoa herättävänä saavutuksena.
Tämän jälkeen komissio yllätti kaikki. Se käytännössä tuhosi ICAO:n neuvottelusovun tekemällä direktiiviehdotuksen, jossa se ehdottaakin uutta “ilmatilamallia”. Se koskisi kaikkia lentoja niiden ollessa Euroopan talousalueen ilmatilassa ja velvoittaisi EU:n ulkopuoliset maat jälleen mukaan. Kauppasodan ainekset ovat taas käsissä.
Komission ehdotuksen seuraukset ovat vakavia. Useimmat EU:n jäsenmaat ovat sitä vastaan, niin myös Suomi. On tietenkin hankalaa, jos EU:n lentoyhtiöillä on kustannus, jota ulkopuolisilla ei ole. Mutta paljon vakavampana pidetään niitä uhkakuvia, joita kahdenvälisten neuvotteluiden hankaloitumisista ja kauppasodista seuraisi.
Ulkopuoliset ovat jo ilmoittaneet, etteivät ne taivu EU:n ilmatilamalliin. Tilanne voi johtaa kauppasotaan; viime kädessä yhtiöiden koneiden pysäyttämiseen EU:n lentokentille. Venäjä ja Kiina ovat tehneet selväksi, että se tulee rankaisemaan EU-yhtiöitä, jos niiden lentoyhtiöille asetetaan sanktioita.
Suomi ja Finnair ovat haavoittuvaisimmat vastatoimille; EU-yhtiöistä Finnairin olemassaolo on eniten riippuvainen Aasia -liikenteestä ja sillä on merkittävimmät suunnitelmat liikenteen kasvattamiseksi.
Viime vuosina Venäjä on evännyt Finnairilta Siperian ylilento-oikeuksia nimenomaisesti päästökauppaan vedoten. Yhtiölle on koitunut merkittäviä taloudellisia tappioita reittien ja lentojen peruuttamisesta eikä se ole kyennyt toteuttamaan Aasia-strategiaansa suunnittelemallaan tavalla. Liikenne joudutaan tämän takia lentämään pidempää reittiä, mikä mm. lisää polttoaineen kulutusta ja päästöjä.
Ylilento-oikeuksia koskevan pattitilanteen myötä aasialaiset yhtiöt saavat kilpailuedun suhteessa eurooppalaisiin yhtiöihin. Komission esittämät muutokset olisi tarkoitus olla voimassa vuoteen 2020 saakka. Tämä merkitsisi nykyisen pattitilanteen jatkumista vuosien ajan.
Päästökaupan vuoksi Venäjä ei myöskään ole saattanut voimaan Suomen ja Venäjän välisen lentoliikennesopimuksen muuttamispöytäkirjaa. Suomen ja Venäjän sopimuksen irtisanomisella olisi Finnairin toiminnalle katastrofaaliset seuraukset.
Komission hankkeella on myös ilmastopoliittiset seuraukset. ICAO-neuvottelut globaalista päästövähennysmekanismista voivat hankaloitua tai jopa kariutua. EU:n käytös nähdään käsittämättömän ylimielisenä.
Vastaan tässä asiassa europarlamentin teollisuusvaliokunnan kannasta. Siinä esitän, että jatkaisimme Stop the Clock –järjestelyä, jotta emme vaarantaisi kansainvälisen sopimuksen syntyä ja provosoisi kauppasotia. Raportissani ehdotan, että päästökauppaa jatketaan vain ETA-alueen sisäisenä toimenpiteenä vuoteen 2016. Silloin ICAO:lla on yleiskokous, jossa on tarkoitus sopia kattavasta kansainvälisestä sopimuksesta. Tätä mallia ajaa neuvostossa valtaosa jäsenvaltioista, mukaan lukien Suomi. Nyt on kiitettävä ministeri Merja Kyllöstä ja hänen ministeriönsä virkamiehiä, jotka ovat taistelleet Suomelle hallituksen sisällä vastuullisen linjan. Vihreät olisivat olleet valmiita uhraamaan sen ilmastopuritanismin alttarille.
Parlamentin puolella päätekijä asiassa on kuitenkin ympäristövaliokunta. Sen raportööri, lentoliikenteen päästökaupan isä, kannattaa komission tiukkaa linjaa. Koen todennäköisesti tappion siellä, vaikka teollisuusvaliokunnassa voittaisinkin. Toivon panen siihen, että teollisuusvaliokunta ja liikennevaliokunta heikentävät ympäristövaliokunnan tulosta siinä määrin, että parlamentin neuvottelijan mandaatti on heikko, ja lopullisessa neuvottelussa neuvosto ja järki voittavat.
Koska me mepit voimme tehdä isänmaalle paljon pahaa tai hyvää, suosittelen seuraamaan suomalaisten äänestyskäyttäytymistä. Panen toivoni Petri Sarvamaahan ja Hannu Takkulaan. Liikennevaliokunnassa tilannetta pelastaa Sarvamaa. Minä, Takkula ja Hassi saamme äänestää teollisuusvaliokunnassa, ja ympäristövaliokunnassa ovat niin ikään vastakkain Hassi ja Korhola. Voin vain todeta, että on mitä suurimmassa määrin isänmaan etu hylätä komission suunnitelmat. Ne edustavat sellaista poliittista turhamaisuutta, jossa saavutetaan paljon huomiota mutta vähän tuloksia.
