Arvoisa puhemies, päätöslauselman mukaan luonnon monimuotoisuuden katoamista on aktiivisesti torjuttava, jotta luonnon pääomaa voidaan suojella sekä nykyisen että tulevien sukupolvien hyväksi. Tämä sinänsä triviaali lause ei kuitenkaan käytännössä ole ollut itsestäänselvyys, sillä tutkimusten mukaan Euroopan maisemasta on kadonnut enemmän elinympäristöä kuin muualta ja se on samalla enemmän pirstoutunut.
Vihreän infrastruktuurin käsitteelläkin on ongelma: se nähdään vastaukseksi kaikkeen hyvään, mutta sen konkretia on epäselvää. Käsite on myös niin laaja, että sanoessamme päätöslauselman mukaisesti, että vihreän infrastruktuurin sisällyttäminen kaikkiin politiikan aloihin on perusedellytys, jota ilman ei voi toteuttaa uskottavaa vihreää infrastruktuuripolitiikkaa, emme kai enää itsekään tiedä, mitä se tarkoittaa.
Vastaan haasteeseen vaikkapa siis näin: tarvitsemme Euroopassa enemmän niin sanottua luonnontilaista wilderness-maisemaa. Sillä on korvaamaton arvo. Tätä emme kuitenkaan kykene säilyttämään ilman selkeitä rahallisia panoksia. Nuo panokset eivät kuitenkaan mene hukkaan ja ne ovat jopa sopusoinnussa muutamien muiden politiikkatavoitteiden kanssa. Sanotaan esimerkiksi nuorisotyöttömyys. Jos tietoisesti pyrkisimme palauttamaan ja säilyttämään jäsenvaltioiden alkuperäisluontoa siten, että kansalaiset saisivat nauttia näistä virkistyskohteina, se loisi työpaikkoja nimenomaan syrjäalueille muun muassa opaspalveluiden muodossa. Ne ovat juuri niitä työpaikkoja, joita ei voi menettää globalisaatiolle. Ne pysyvät täällä.
