Biomassalle suunnitellut kestävyyskriteerit ovat pitkään olleet aihe, joka on herättänyt huolta suomalaistoimijoiden parissa. Sitä on pidetty Suomen ykkösprioriteettina edunvalvonnan kannalta – metsämaalla on paljon pelissä. Nyt asiasta on saatu tietoa, ja valitettavasti pelot ovat toteutumassa. Kestävyyskriteerit ovat vuotaneet alkuviikosta ympäristöviestintään ja konsultaatioon erikoistuneen ENDS:in kautta julkisuuteen. Direktiiviluonnos löytyy ENDSin sivuilta, ja sen tiedetään lähteneen komission sisäiseen konsultaatioon 22.7. Konsultaatio kestää 6.9. saakka.
Poliittisesti tilanne on mielenkiintoinen, juuri kun meillä Suomessa on käynnistynyt keskustelu EU:n huippuviroista. Olli Rehnin tilanne panee kirjaimellisesti puun ja kuoren väliin. Uskaltaako Rehn pysäyttää Suomelle haitallisen direktiivin sisäisessä konsultaatiossa, jos uhkana on, että Bryssel pitää sitä osoituksena yhteistyökyvyttömyydestä?
Kyse on energiantuotantolaitoksissa käytettävästä kiinteästä biomassasta eli puusta ja siitä, tuleeko tälle käytölle lisäkustannuksia puun alkuperän selvittämiseen liittyvästä byrokratiasta. Byrokratialla on luonnollisesti hintansa.
Listaan muutamia esityksen epäkohtia Suomen näkökulmasta:
Ehdotus on liian pikkumainen koskiessaan liian pieniä kattiloita: kaikki 2,5 MW suuremmat kattilat joutuvat direktiivin velvoittaman paperisodan uhreiksi. Suomessa ollaan yleisesti ajateltu, ettei alle 20 MW:n kattiloille pitäisi tuoda uusia kustannuksia aiheuttavia vaatimuksia. Kustannusten takia pienten kattiloiden saattaa kannattaa käyttää jatkossa ”kestämätöntä” puuta, jolle hankkii päästöoikeuksia, koska sekin tulee halvemmaksi kuin kestävyyskriteerivaatimusbyrokratian pyörittäminen.
Ehdotus antaa komissiolle liikaa valtaa jäsenmaiden metsänkäyttöön. Tämä on iso periaatteellinen kysymys, sillä metsäpolitiikassa EU:lla ei pitäisi olla toimivaltaa. Kestävyyskriteerit ovat osa EU:n energia- ja ympäristöpolitiikkaa, mutta koskettavat metsäbiomassan osalta yhä enemmän myös jäsenmaiden vastuulla olevaa metsäpolitiikkaa. Komissiolle ei tule antaa biomassan kestävyyskriteerien kautta valtaa laatia kestävää metsätaloutta koskevia delegoituja säädöksiä. Komissiolle ei myöskään tule antaa oikeutta määritellä niitä keinoja, joilla jäsenmaat pyrkivät tavoittamaan kansallisia bioenergiatavoitteitaan.
Ehdotus antaa komission valita sertifiointisuosikkinsa. Komissio saa vapauden hyödyntää vapaaehtoisia kansallisia ja kansainvälisiä sopimuksia ja järjestelmiä osoitettaessa raaka-aine-erän kestävyys (maapohja- ja kestävän metsätalouden kriteerit). Vaikutusarvioinnissa mahdollisina vapaaehtoisina järjestelminä mainitaan metsäsertifiointijärjestelmät PEFC ja FSC, mutta käytännössä monet direktiivin kohdat (mm. metsätilakohtainen raportointi) viittaavat vain ympäristöjärjestöjen suosikin FSC:n hyväksymiseen. Teollisuuden suosima sertifiointijärjestelmä PEFC ei kelpaisi niin hyvin. Selityksenä pidetään sitä, että komission asiaa valmisteleva italialainen virkamies Giulio Volpi energiapääosastolta oli aikoinaan WWF:n palveluksessa.
Ehdotus ei mainitse puiden kantoja lainkaan osana metsäbiomassaa. Kantojen energiahyödyntäminen on suomalaisten erikoisosaamista: nyt on pohdittava, onko kyseessä unohdus vai katsotaanko niiden poltto lähtökohtaisesti kestämättömäksi. Tämä on ongelma Suomelle, jolle on annettu korkeat uusiutuvan energian tavoitteet. Tavoitteiden saavuttamiseksi metsäbiomassaa on voitava hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti ja monipuolisesti: se edellyttää mahdollisuutta käyttää myös kantoja bioenergian tuotannossa latvusten ja oksien tapaan.
Ehdotus uhkaa ampua jäsenmaita omaan nilkkaan. Koska kestävyyden todentaminen koskisi sekä EU:ssa tuotettua että kolmansista maista EU:hun tuotua biomassaa, tarvittaisiin bi- ja multilateraalisia sopimuksia kolmansien maiden kanssa. Sopimuksen sisällön olisi taattava biomassan hankinta kestävistä lähteistä samoin periaattein kuin direktiiviesityksessä. Tämän onnistumista voi epäillä, ja EU:n metsämaat kuten Suomi, Ruotsi ja Itävalta kärsisivät.
Kaiken kaikkiaan esitys sisältää kohtia, jotka vaarantaisivat metsien käyttöä. Lisäksi esitys kasvattaisi komission valtaa sekä metsien hoidon että käytön osalta merkittävästi. Direktiivin määrittelyt uhkaavat luoda Suomeen vähittäisen metsiensuojeluautomaatin, jossa oma sananvaltamme vähenisi.
Suomi on suhtautunut kriittisesti kiinteitä ja kaasumaisia biomassoja koskeviin kestävyyskriteereihin koko valmisteluprosessin ajan. Suomi on korostanut kestävyyden todentamisessa alue- ja maakohtaisen tarkastelun tärkeyttä sekä olemassa olevien järjestelmien mahdollisimman tehokasta hyödyntämistä osoitettaessa metsien kokonaisvaltainen kestävä käyttö. Lisäksi Suomi on toistuvasti tuonut esiin metsiin perustuvan teollisuuden roolia bioenergian tuotannossa.
Tässä siis töitä niin Rehnille, hallitukselle kuin meille mepeillekin. Metsäkysymykset ovat etenkin keskustalaisille sydämenasia, eikä meillä muillakaan ole varaa niitä väheksyä. Suomi elää edelleen metsästä, ja päätösvaltaa ei saisi luisuttaa ymmärtämättömiin käsiin.
