Miksi sallimme tuotannon alasajon? (mielipidekirjoitus)

16.7.2013

Miksi sallimme tuotannon alasajon?

Päästökaupassa on kyse Euroopan kurjistamisesta, ei ilmaston- tai ympäristönsuojelusta, kuvasi ympäristöjohtaja Juha Ylimaunu (15.7.) Outokumpu-konsernista terästeollisuuden tunnelmia Kainuun Sanomissa. Lainsäätäjän näkökulmasta voin yhtyä huoleen. Suomen hallitus on valinnut epäreilun linjan puolustaessaan hinnannostoa EU:n kuumimmassa ilmastokiistassa, ns. backloadingissa, jossa päästöoikeuden hintaa pyritään nostamaan ottamalla päästöoikeuksia pois markkinoilta.

Keskustelu on tärkeätä, sillä asia ei ole loppuunkäsitelty. Europarlamentissa olen johtanut vastustajien rintamaa. Emme vastustaneet päästöjen vähentämistä, vaan sitä että vähentämisestä haluttiin tehdä kallista. Päätös nostaa EU-kansalaisten sähkönhintaa ja heikentää teollisuuden kilpailukykyä. Mitään ilmastohyötyä kallis hinta ei välttämättä takaa.

Päästökauppa voisi periaatteessa olla erinomaisesti toimiva päästövähennysmekanismi, eikä sitä kannata tappaa, mutta nykytilanteessa sillä ei tehdä hyvinvointia sen enempää ilmastolle kuin Euroopallekaan.

EU vastaa 10 prosentista globaaleista päästöistä. Vuonna 2020 osuutemme on noin 8%, vuonna 2030 4%. Mitä teemmekin, sen tulisi olla sillä tavalla tehokasta, etteivät ponnistelumme valu hukkaan tai käänny meitä vastaan.

Euroopan teollisuus on ollut maailman puhtainta, jos ajatellaan päästöjä tuotantotonnia kohden. Ylimaunun ala on siitä hyvä esimerkki. EU:n päästökauppa on tuottanut eurooppalaiselle teollisuudelle kustannuslisän, jota muilla ei ole. Käytännössä tällainen kustannuslisä antaa kilpailuedun saastuttavammalle tuotannolle, haluttiin sitä tai ei.

Päästökaupan alkuperäinen idea oli etsiä kustannustehokkain tapa päästöjen vähentämiseen. Sen ei ollut tarkoitus olla erityisesti kallista tai edes halpaakaan vaan etsiä markkinoilta edullisin tapa. Nyt kun hinta on alhainen, yhtäkkiä tämä mekanismi ei kelpaakaan, vaikka päästöt direktiivin mukaisesti vähenevät entiseen tahtiin. Kysymykseni on: teemmekö Euroopalle tai edes maailmalle oikein, jos ajamme yksipuolista ja kallista ilmastopolitiikkaa?

Tulokset eivät ainakaan häikäise: EU on kasvattanut päästöjään, kun myös kulutus otetaan huomioon: vain tuotannon päästöt ovat vähentyneet. En voi arvioida mikä on syy ja mikä seuraus, mutta fakta kuitenkin on, että satoja miljardeja maksaneiden ilmastotoimiemme aikana Eurooppa on kasvattanut kokonaispäästöjään. Me tuomme entistä enemmän muualta, ja tuonnin päästöt nollaavat tuotannossamme tapahtuneen vähennyksen. Samalla päästöt globaalisti kasvavat niin absoluuttisesti kuin suhteellisestikin.

Euroopassa ei toisin sanoen tehdä ilmastopolitiikkaa vaan paikallista vähähiilisyyspolitiikkaa. Samalla se merkitsee eurooppalaisen tuotannon ja työn alasajoa. Meillä on käsissämme oikea ongelma. EU haluaa olla ilmastojohtaja mutta se pettää itseään. Mielestäni se pettää myös kansalaisiaan. Jokaisen, joka puolustaa nykyisiä ilmastotoimia, pitäisi kertoa, miksi valittu strategia pelastaisi ilmaston.

Eija-Riitta Korhola, europarlamentin ympäristövaliokunnan jäsen
Raasepori

Share Button

2 kommenttia artikkeliin “Miksi sallimme tuotannon alasajon? (mielipidekirjoitus)

  1. Päästökauppa vaikuttaa näin maallikon kokemushorisontissa epätoimivalta järjestelmältä, jos haetaan eettisesti ja ympäristöystävällisesti kestävän yhteiskunnan rakentamista. Perusteluni: kehittyvien talouksien maihin siirretään tuotantoa jo muutoinkin, eikä päästökauppa ainakaan vaikuta hillitsevän kehitystä. Ympäristöongelmien selvittäminen sysätään sellaisten valtioden kontolle, joilla ei kuitenkaan ole resursseja (tai tahtoa) korjata niitä. Samalla kuitenkin unohtuu se, että ympäristöongelmat eivät tunne rajoja. Ongelmat eivät siis häviä mihinkään, vaan ne siirretään pois silmistä. Lisäksi: niin raakaa kuin se onkin, päästöjä tuottavan teollisuuden siirtymisen mukana siirtyvät myös työpaikat kauas jonnekin. Tämä edesauttaa syrjäytymisen ja työttömyyden kehittymistä. Päästökauppa vaikuttaa täten olevan myötävaikuttaja töiden ja ympäristöongelmien siirtymisessä muualle. Tältä pohjalta on hyvä miettiä koko järjestelmän eettisyyttä ja toimivuutta. Auttaako päästökauppa koko planeettaa, vai onko se eurooppalainen tapa heikentää omaa kilpailukykyä globaalilla kentällä – kas siinäpä pulma!

    Lisäksi olisi sopivaa pohtia sitä, mikä esim. hiilidioksidin merkitys ilmastomuutokselle tosiasiallisesti on, ja vaikuttaako ihminen toiminnallaan ilmaston muutokseen. Nykytiedon valossa eniten Maan lämpötilaan vaikuttaa Auringon toiminta, joka on reilun sadan vuoden aktiivisen vaiheen jälkeen ”pienentämässä kierroksia”. Tämä näkyi jo viime talvena koko pohjoisella pallonpuoliskolla poikkeuksellisen kylmänä ja lumisena talvena. Aiheesta löytyy lisää etsimällä tietoa auringonpilkuista, engl. ”sun spots”.

  2. Esa Härmälän mukaan suomalaiset teollisuusjohtajat ovat yksimielisesti yhden tavoitteen kannalla: päästöjen pienentäminen. Uusiutuvien käytön kanssa tämä on usein ristiriidassa. Kuten esim. puun osalta. Se ei ole päästötöntä. Elikaariajattelukin on käännetty päälaelleen.
    USA:n päästöpienennykset siirtymällä pienipäästöisempään liuskekaasuun seikkailematta päästöttömän energian kanssa on tuottanut tuloksia, kun EU:ssa on saatu aikaan vain kustannuksia ja lisäkustannusten vuoksi työpaikat eivät ole uusiutuvasta energiasta lisääntyneet, vaan johtaneet kustannuskriisiin ja irtisanomisiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *