Europarlamentti hyväksyi tänään niukalla enemmistöllä kiistellyn backloading-aloitteen, joka antaa komissiolle oikeuden vetää päästöoikeuksia markkinoilta ja nostaa näin päästöoikeuksien ja sähkön hintaa. Vastasin parlamentin suurimman ryhmän EPP:n kannasta ja johdin vastustajien rintamaa.
Myönnän tappioni mutta totean tämän vain erävoitoksi takapainottajille.
Menetimme samalla myös toissa viikolla syntyneen häviötä pehmentävän kompromissin, koska EPP päätti sanoa asialle kerta kaikkiaan ei. Emme halunneet suoda kyllä-äänillä edes minkäänlaista mandaattia neuvotteluihin hinnannostojen puolesta.
Hävisimme, mutta hävisimme kunnialla ja loogisesti. Ryhmämme suuri enemmistö on koko ajan antanut selkeän signaalin: me emme halua nostaa eurooppalaisten sähkönhintaa ja emme halua vaikeuttaa vientiteollisuuden asemaa, kun kaikki tuki tarvitaan selviytymiseen laman yli.
Nyt ei ole oikea aika harjoittaa ilmastollista puhdasoppisuutta, etenkin kun sen tuloksena päästöt eivät vähene vaan kasvavat, jos tuonnin päästöt otetaan huomioon.
Olen ylpeä siitä, että parlamentin suuri ryhmä ei halua nostaa kustannuksia vaan välittää ihmisten työllisyydestä. Etenkin siksi, että tyytymättömyys kalliiseen ja tehottomaan ilmastopolitiikkaan on hedelmällistä maaperää eurokielteisyyden lisääntymiselle. Emme halua lannoittaa sitä maaperää yhtään enempää.
Tilanne on vielä kesken. Panen toivoni siihen, että parlamentti kaataa valmiin neuvottelutuloksen kun se tulee myöhemmin hyväksyttäväksi. Kapealla marginaalilla saatu hyväksyntä tuskin onnistuu ensi kerralla, kun päätöksen hintalappu alkaa hahmottua jäsenille ja vaalit lähestyvät. Silloin sosialistitkin alkavat kysyä, mitä erinomaista on siinä, että sähkönhintaa nostetaan ja eurooppalaisen työn kilpailukykyä vaikeutetaan.
Vihreät sitä eivät tule kysymään koskaan.
