Arvoisa puhemies, viime vuonna tässä väittelyssä tärkeänä pidettiin etenkin sitä, että naapuruuspolitiikan instrumentit vastaavat paremmin arabikevään jälkeisiä tarpeita ja että EU tiivistää politiikkaansa eteläisen Välimeren alueella. Korostettiin erityisesti EU:n tarvetta keskittyä kansalaisyhteiskunnan tukemiseen. Niinpä syntyi niin sanottu ”civil society facility” ja eteläisen Välimeren erityisedustaja. Nämä ovat erittäin tervetulleita.
Arabikevään vaikutukset eivät ole olleet aina toivottuja ja monien ihmisoikeuksien tila, etenkin naisten ja vähemmistöjen oikeudet, ovat huonontuneet. Tämän olen nähnyt omin silmin, esimerkiksi Egyptissä. Meidän onkin varmistettava, että vastaamme tarvittavalla tavalla etenkin omassa naapurustossamme ja hakijavaltioissa, kuten Turkissa. Meidän on oltava rehellisiä itsellemme: joskus laajentumisnäkymä voi todella parantaa ihmisoikeustilannetta, joskus logiikka ei riitä täydelliseen demokratisoitumiseen.
Kansalaisyhteiskunnan edustajat ovat myös sanoneet, etteivät EU:n ihmisoikeusraportit vastaa todellista tilannetta. Kansalaisjärjestöt, joita konsultoidaan, eivät välttämättä edusta yleistä konsensusta. Toivon, että tämä otetaan paremmin huomioon tulevaisuudessa.
